#192 Kannustusta uusille autonrakentajille

Kuvateksti: Toukokuussa 1975 Aaholmin saaressa, kuva Ritva Kolho

Tekisi niin mieleni välittää lohduttavia sanoja uusille autonrakentajille meiltä edellisen aallon ”maahanmuuttajilta”. Minä muutin kaupunkiin keväällä vuonna 1974 miehen mukana. Siitä on nyt 43 vuotta. Hän oli menossa Saabille töihin satojen muiden uusien kanssa. Asunnon saimme ns. minkkitarhasta Levysepänkadulta. Oliko se paljon sen kummempi kuin nykyiset asuntolaparakit?
En tuntenut ketään. Tamperelaisena en ollut täällä päin Suomea edes koskaan käynyt, meri oli vieras elementti. Ja se ihmisten lyhyt puheen säksätys, josta ei saanut mitään tolkkua. Muutimme Vakka-Suomenkadulle. Ruokakaupasta en saanut tilioikeutta, kun en ollut töissä missään ja mieskin vain Saabilla. Kuinka täällä voi kukaan asua, kuinka tänne voi jäädä?

Hitaasti alettiin työntää juuria maahan. Muutettiin Santtioon, ostettiin vene, minäkin menin töihin ja äkkiä lapset olivatkin jo ylioppilaita ja muuttivat pois. Pikkukaupunki on ollut hyvä paikka elää. Alku aina hankalaa, mutta jääkää tänne vaan rohkeasti. Työpaikalta löytyy ystäviä, ehkä puolisokin. Mieluisa asunto ilmestyy ennemmin tai myöhemmin. Paikallinen murre alkaa olla jo harvinainen aarre. Palveluita, kauppoja ja harrastuksia on ihan kelvollinen määrä siihen, mitä nyt
tämän normaalin arjen pyörittämisen ohella ehtii ja jaksaa. Säätila täällä on hyvä. Tänäkin kesänä aurinkoisempi kuin missään muualla. Syksy on lämmin, talvi on leuto, hiihäminen on ongelma, mutta onko sillä oikeastaan mitään väliä.

Ritva Kolho

P.S. Toimitus vinkkaa hiihdosta innostuneille Vahteruksen hiihtoputkea.

Teemat

Be First to Comment

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *