#181 Sananparsia Uudestakaupungista osa 40

 

  • Ei tämä vars kest se katke, mene poik ikä kokkar nuijastakki savi vainjos. Sanos trenk kuoka vart.
  • Ei ol tiattu ruast ja juamast, mut kyl rehu ja vet tarvita. ”Ihmisten ja eläinten ruan vähyttä.
  • Ei se olluk kunnon kana sontta, koskee pellav, kasvan, vaik piti. Sanos ämänt.
  • Oo niin talven kylm ja tyän kuum, ikä Ipa haliraut.
  • Oleks sä huikentelevaine, ko miäles nouse ja laske, koo meri vesi.
  • Onkost sun kalus verttas suu halus. Lait itteles kalu.
  • Olemme liha naapureit, sanos Eulalia ko ylkmiähes isän kans puhel.
  • Oo viakas ja viri ko mylly alanen kivi.
  • Ollan tuah koppellakki kirkos, mikä siin ete ruajul.
  • Oo siliät ja liukast ikän Kinko Velling.
  • Oo niin pitkäh kynne ikä piika Mantal kutei mahtun omin vanttuhi.
  • Otaks saamisse ossa sanos Friiperi, ko selkkäs sai.
  • Oleks sääkin päövläine, sanos isänt nuotal olles keriläist.
  • Olikost se elämät mut se ol jo ylönkamalat, sano Untamalalaine.
  • Odot ny et kysytä ens ja vast sit vast.
  • Ol hiljaksis saa vai olla, kutes kala tun.
  • Oo hullust lopult ai ikä ylppiä onnes.
  • Oli sikaki, mut ei lihost, ko harjaksist tulo ol.
  • Oo niin kova täräst ko Taalan kello. Sanos isä ko luiste lask.
  • Oon pala pois ikän Kalkarin katikismuksest.

Olemme saaneet luvan julkaista tekstimuodossa Kansallisarkistoon kuvina kootut sananparsikortit Uudestakaupungista. Tästä julkaisusta löytyvät kortit numero 781-800. Keräyttäjänä on toiminut Varsinaissuomalainen Osakunta. Kaikista korteista löytyy leima Kustaa Valo, Uudenkaupungin seutu, 11. V. 1931.

Teemat

Be First to Comment

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *