#180 Sananparsia Uudestakaupungista osa 39

  • Ei toinen toisel mittän tian, mut voi se kulutta.
  • Ei muulost ko lauvanta ehtoste kalamiäs puurol oo.
  • Ei nee syltty syä, kaloi nee vaa söisi, ne oo luarost. Pila puhe luotolaisest.
  • Ei taks värkkär syä niinko miäs, ko se syä ko hevone et hamppap paukkuva.
  • Ei kako kauvan tuul, ennen ko se sata ja ei äm kauvan hauk enneko se parku.
  • Ei haukkumine haava tee, vaik haukuis hamppatoine
  • Ei koeraka kiitoksel elä, kyl ruast o ens kysymys.
  • Ei se suven kuumut valit, ko talven kylmyre muista.
  • Ei sunka kat vaa kaoro syä, kosk se välist riaskanki oksenta.
  • Ei kööhä ilo ol niim pitki, et ne kerkes enne suru ilmottama.
  • Ei uni makkajalt lopu, eimos tiaro isolt haukkujalt.
  • Ei ol menemist herraten kans marjal, taik mista kokon roppes
  • Ei kippi pali mittä syä, ko ryyppä kuumi vaa.
  • Ei tul mittä siitäkä enemät ko muarin kualema lupauksest, tosa hänki syä ja haise vaa. Sanos isänt.
  • Ei nälkkäst unit ei janot se söisis.
  • Ei tyä tekkiält lopu. Sanota.
  • Ei koer taer uira ennen ko hänt kastu. ”Sitte asian tunte kuin itse koetta.
  • Ei kuul ei näe, enemät ko päkin heone puu korvil.
  • Ei piikanka suu ol mikkä seina rako. Sanos piik kutei aamul kaffel saanu.
  • Ei ämmänkä suu tuahest ol. Sanos äm ko äijäp puusasi

Olemme saaneet luvan julkaista tekstimuodossa Kansallisarkistoon kuvina kootut sananparsikortit Uudestakaupungista. Tästä julkaisusta löytyvät kortit numero 761-780. Keräyttäjänä on toiminut Varsinaissuomalainen Osakunta. Kaikista korteista löytyy leima Kustaa Valo, Uudenkaupungin seutu, 11. V. 1931.

Teemat

Be First to Comment

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *