#175 Sananparsia Uudestakaupungista osa 37

  • Ei nii suurt valet ete toinen pual tot.
  • En tiär mitä miähest miäheks oo, mut järjes on merimiähen vikka, se näky suust.
  • Ei sillon pali valet ol jos tot on eneve pual.
  • Ei jutust ol, kyl ne jööröttävä. ”jööröttävä(viakottava)
  • Eks kanttu tun vaikkas puu varasti.  Sanos isänt mettä syynis varkkal.
  • Ei sillest merehe siltta tul- vaik maalaise luuleva et niiten pääl siäl karalla
  • En mä sinul pottuan an – ko  Abteekar katso persses ja anta pali enemä. Sanos Maalaisflik apteekis – sano potun pohja persseks.
  • Erotus oo maanpiikal ja kalanperkkajal.
  • Ei luuton liha eik päätönt kala.
  • Ei tyä talost lopu, ja ei raha lainajalt.
  • Ei kelp tyhi lompak veromaksol, raha tarvita.
  • Ei tiär mist viisas nokkas otta.
  • Ei hurja kurja kurejas valit. Elä kon keskel mailma.
  • En välit järve mustist kalost, ko merest saa pali valkkemppi.
  • Ei ny olla mennän pois ennen ko käsketä.
  • Ei se suurt oppi tarvit, ko kaks seeväst linjaha saa.
  • Ei pirop paran, ete viara vähen.
  • En paitta tarvit ko simisätin kaolan pane.
  • Ei tääl ny pimes puljat tarvit niin ko Lammis.  Kirjot Mat Linnast.
  • Ei hä ny muuks muut. Sanotti, kuin kauvan aika sama ilma oli.

Olemme saaneet luvan julkaista tekstimuodossa Kansallisarkistoon kuvina kootut sananparsikortit Uudestakaupungista. Tästä julkaisusta löytyvät kortit numero 721-740. Keräyttäjänä on toiminut Varsinaissuomalainen Osakunta. Kaikista korteista löytyy leima Kustaa Valo, Uudenkaupungin seutu, 11. V. 1931.

Teemat

Be First to Comment

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *