#175 Sananparsia Uudestakaupungista osa 36

  • Kyl mnä sanon ole, mut en mä ol sanon niin kon kyläs prohtava. “Sano kolkruksen alkun pania.
  • Kylmar ruumis terve oo, mut jote se olis semne raajostas. ( jalvoistas) ”Sana käytetän: kuvailussa, jotain epämieluista.
  • Kaunis kaap – ja niin klansattu et jo varjos näke. ”Sanos poik Minkattut.
  • Ei hual kropastas enemät ko kuallu lammas silmästäs.
  • Ei rakkaus ainast ol, ero jälkken se paras oo.
  • Ekrost riippu se jost kauppa tehrä. Sanos mustalainen ko heost suuhun katos.
  • EI molemist vaarita et luppa ja pitä. Sanos Ulrik naimises.
  • En talonpoikki pelk, emmos herrokan kruus. Sanos merimiäs ko maihin pääs.
  • Ei nyp pääs mu ruumin oman paikkas. Sanos trenk, ko piik oli häne housus ylles pistäny.
  • Ei se vihkimine muuto mittä ollu, mut ko sanotti et saa pittä omanas.
  • Ei loppua kuul viäl, vast silmä maal tuli sanos Vintter järve haukki, ko kolm sylttä jo leijal veti.
  • Ei saa räkkämä, vähäkä, vaik mitä maksetas.
  • Ei ymmäryst rahal saa, mut kyl tiattu.
  • Ei Turku kylä ol ja ei talokan torp.
  • Ei vähil pääs kyl täys vaarita, sanotti vakanti maksol.
  • Emmä hual nyh änä, kutes sillo ottan ko mnä olsi antan, mikä ol ete kelvan.
  • Ei hänen tulkkias ollu- sano Ristmäki vaina ko rysyi kokes.
  • Ei ol hättä häihi eimos kiirut kirkko jos siäl kauva on ni uni siäl tule.
  • Ero tul niin katkeraks – ja sialun pali mustemaks, sanos flik ko poik jät.
  • Ei ainoastas hää ja ne rua – mut tans se on ko mialutta.

Olemme saaneet luvan julkaista tekstimuodossa Kansallisarkistoon kuvina kootut sananparsikortit Uudestakaupungista. Tästä julkaisusta löytyvät kortit numero 701-720. Keräyttäjänä on toiminut Varsinaissuomalainen Osakunta. Kaikista korteista löytyy leima Kustaa Valo, Uudenkaupungin seutu, 11. V. 1931.

Teemat

Be First to Comment

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *