#172 Sananparsia Uudestakaupungista osa 35

  • Kyl lapsuden päivä vaa mielehen jäivä. Sanos poik – kon kottit tul.
  • Kyl laps kotos muista, vaik ite pali paremas asusiski. Sanoi vanhat muinan.
  • Koo ikkä tule niinkyl hä järkkes tule. (sanotti muina lapsest.)
  • Kyl laps oo vaa laps olkkon kene hyväs.
  • Kyl tyä neuvvo ja lyä päi leuvvo nii et leuvvat tärättävä.
  • Kokenuk kaik tiätä, ja vaevanen kaik koke.
  • Kärs, kärs ny vaa, kärsimän Koperoki joudus ko kinttap putosi. Sano äi nyrkejäs, Koperojas.
  • Kyl tytyväinen ain kohtaloas kiittä. Sano vuokralainen.
  • Kaks lysti on äitelläkki. Lyst lapsest, ja lapse ruak lyst.
  • Koo hää vanhentu niin kyl hää vahvistu. Sanotti härkkä muina.
  • Kyl kyps oo – ikän man ämmän perun. Sanos tohtor, ko paisun puhkes.
  • Kyl minäki sinust sillon piräsi, jost joku muuki eluk. Sano trenk laiska piikka.
  • Kysyst faarilt kyl faar tiätä. Sanotaan kuin neuvotan toiselta kysymän.
  • Kyl see ain hyvä olla oo koon ite hyvi elä. Sanotan, kuin joku itseän kehu ja oloan.
  • Kartoffei rys pyys, ja äite kauppas tollukojas. Rys purist päätäs ja meni pois. (sanos muar vaina.)
  • Köyhys ja nälk komentta, Rakkaus pois tiält.
  • Kulke kon kellon kaiku juarun ään kaut pitäjä.
  • Kyl ohri ja kaoro tule kosk haapas oo liinan vipsui (urppia).
  • Kutes ennen tullu, nii nual ny nappas, ny oo kaik lop. ”Myöhäinen tulia, sai olla ilman tarjoilua.)
  • Kiiru oo mut tulen pikimälttäs, ettän käymän kerke. Sanotan: kun tuttavan luo poikketan.

Olemme saaneet luvan julkaista tekstimuodossa Kansallisarkistoon kuvina kootut sananparsikortit Uudestakaupungista. Tästä julkaisusta löytyvät kortit numero 681-700. Keräyttäjänä on toiminut Varsinaissuomalainen Osakunta. Kaikista korteista löytyy leima Kustaa Valo, Uudenkaupungin seutu, 11. V. 1931.

Teemat

Be First to Comment

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *