- Kyl lapsuden päivä vaa mielehen jäivä. Sanos poik – kon kottit tul.
- Kyl laps kotos muista, vaik ite pali paremas asusiski. Sanoi vanhat muinan.
- Koo ikkä tule niinkyl hä järkkes tule. (sanotti muina lapsest.)
- Kyl laps oo vaa laps olkkon kene hyväs.
- Kyl tyä neuvvo ja lyä päi leuvvo nii et leuvvat tärättävä.
- Kokenuk kaik tiätä, ja vaevanen kaik koke.
- Kärs, kärs ny vaa, kärsimän Koperoki joudus ko kinttap putosi. Sano äi nyrkejäs, Koperojas.
- Kyl tytyväinen ain kohtaloas kiittä. Sano vuokralainen.
- Kaks lysti on äitelläkki. Lyst lapsest, ja lapse ruak lyst.
- Koo hää vanhentu niin kyl hää vahvistu. Sanotti härkkä muina.
- Kyl kyps oo – ikän man ämmän perun. Sanos tohtor, ko paisun puhkes.
- Kyl minäki sinust sillon piräsi, jost joku muuki eluk. Sano trenk laiska piikka.
- Kysyst faarilt kyl faar tiätä. Sanotaan kuin neuvotan toiselta kysymän.
- Kyl see ain hyvä olla oo koon ite hyvi elä. Sanotan, kuin joku itseän kehu ja oloan.
- Kartoffei rys pyys, ja äite kauppas tollukojas. Rys purist päätäs ja meni pois. (sanos muar vaina.)
- Köyhys ja nälk komentta, Rakkaus pois tiält.
- Kulke kon kellon kaiku juarun ään kaut pitäjä.
- Kyl ohri ja kaoro tule kosk haapas oo liinan vipsui (urppia).
- Kutes ennen tullu, nii nual ny nappas, ny oo kaik lop. ”Myöhäinen tulia, sai olla ilman tarjoilua.)
- Kiiru oo mut tulen pikimälttäs, ettän käymän kerke. Sanotan: kun tuttavan luo poikketan.
Olemme saaneet luvan julkaista tekstimuodossa Kansallisarkistoon kuvina kootut sananparsikortit Uudestakaupungista. Tästä julkaisusta löytyvät kortit numero 681-700. Keräyttäjänä on toiminut Varsinaissuomalainen Osakunta. Kaikista korteista löytyy leima Kustaa Valo, Uudenkaupungin seutu, 11. V. 1931.
Be First to Comment