#166 Muistoja Uudestakaupungista 1/3

Torikävijät muistelivat menneitä Tul Toril -Torimöötissä 1.7.2017.


”Muutin kaupunkiin heinäkuussa 1983 löydettyäni uusikaupunkilaisen vaimon. Anoppilassa alkoi sananvaihto ja en heti ymmärtänyt, mitä tarkoittavat mm. pistilkäine, nupulkaine, lonsota ja latokin oli suuli. Kukahan tekisi Suomi – Vakka-Suomi -sanakirjan? Sen voisi antaa kaikille kaupunkiin muuttaneille ja syntyneille.”


Tulin 60-luvun lopulla Pyhämaahan, Uuteenkaupunkiin, kesäasukkaaksi. Murteeni herätti huomiota ja sitten sanottiin, että ”minun kieltä” puhuvia on tullut enemmän, kun tehtaalle tuli työntekijöitä Kainuusta.”


Asuin Janhualla pikkutyttönä, isäni oli laivaston palveluksessa. Asuimme aidatulla alueella, jossa meillä oli lampaita. Välillä ne karkasivat kaupungille ja me ajoimme niitä takaa polkupyörillä. Tämä tapahtui 50-luvulla.


Kansakouluaikaan Päivärannan koulussa saimme vapaata markkinapäivänä syksyllä. Se oli suuri tapahtuma silloisille maalaiskylän lapsille. Sahanpurutäytteinen kiiltopaperinen markkinapallo kuminauhan päässä oli aina odotettu markkinaostos. Tämä siis v. 1958 syntyneen Uudenkaupungin maalaisseurakunnan/maalaiskunnan tytön muistelu.


Kuva 60-luvulta, Uudenkaupungin museon arkistosta. 

Teemat

Be First to Comment

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *