#137 Saariston lapset

”Asia selvä, kasimökki on nyt varattu teille ensi viikoksi, tervetuloa!”

Lasken luurin ja merkitsen tiedot lähes täyteen, nimiä pursuavaan varausvihkoon. Tällä soittajalla kävi tuuri. Ilman juuri tullutta peruutusta ei kesken kukoistavimman lomakauden mökkiä olisi näin lyhyellä varoitusajalla saanut. Kysytyimmät ajankohdat joudutaan arpomaan halukkaiden kesken, mökkejä kun on vain kymmenen. Suljen vihon ja riennän laiturille vastaanottamaan rantaan saapuvaa paattia. Siskoni siellä jo nappaa kannelta heitetystä köydestä kiinni ja toivottaa tulijat tervetulleeksi Aaholmiin.

Eilen laiturille saapui se isompi paatti Kuha. Se tulee aina välillä ja silloin sieltä saapuu iloinen joukko ihmisiä illanviettoon saunamökille. Silloin me ei mennä sille rannalle uimaan eikä saunomaan. Joskus kuitenkin, jos pyydetään, me menemme sinne esiintymään. Me tykätään laulaa ja joskus järjestämme muutakin ohjelmaa, vaikkapa tikanheittokisoja. Kuten myös silloin, kun on vilkas viikonloppu ja ihan kaikki ovat paikalle tervetulleita. Silloin usein Matti soittaa haitaria ja äiti heittää terassille perunajauhoja.

Maitokärryt kolisee mökkimme ohitse, kun uudet lomailijat kärräävät ruokakasseja mökilleen. Kipaisen hakemaan avaimen kaapista ja lähden saattamaan heitä kohti kolmosmökkiä. Samalla on tosi kiva tutustua seuraavan viikon leikkikavereihin. Toivon, että nämä siskokset haluavat jatkaa edellisten lasten kanssa viime viikolla aloittamaamme majanrakennus-projektia. Maja on ylhäällä puussa ja vaikka se on keskellä saarta, sieltä näkyy meri. Meitä oli iso porukka sitä aloittamassa, osa tosin siirtyi toisiin puuhiin. He yrittivät siirtää yhtä saarella sijaitsevaa pirunpeltoa toisaalle, mutta se muodostui liian vaikeaksi tehtäväksi.

Matkalla mökille osoitan lähimmän huussin ja vesipisteen. Näytän myös leikkipaikan sekä kerron, mitä polkua pitkin pääsee lentopallokentälle. Saunamökin ohi olikin jo kuljettu, mutta kerron vielä, milloin se on lämpimänä. Ja sen, että huomenna me aiomme tarjota siellä kaikille mökkiläisille lettuja.

Eihän minua kukaan ole kehottanut tätai mitään muutakaan tekemään. Eikä saari edes ole kovin suuri. Varmaankin kaikki tämän polun läpi käveltyään löytäisivät ihan hyvin etsimänsä paikat. Minä kuitenkin pidän siitä, että saan kertoa mitä kivaa täällä voi tehdä. Jos joku innostuisi kuuntelemaan, voisin kertoa, että kuutosmökin pihalla on iso pyöreä kivi, jonka luona on loppukesästä tosi paljon kiiltomatoja. Voisin kertoa myös, että nelosmökin pihalla on paras nurmikko telttailuun. Seiskamökin kallioita ei mikään voita, jos haluaa yöpyä makuupussissa taivasalla ja laskea tähtiä. Ysimökin terassilta on ihan paras tähyillä kauas merelle. Ykkösmökki on hyvä, koska siinä on se grillikatos ihan vieressä. Ihan uuden kymppimökin rannasta vesi pakenee rannoista eniten sen jälkeen, kun rahtilaiva on ajanut ohi. Voisin myös paljastaa, missä kyykäärmeet lepäävät auringossa. Osaisin kertoa senkin, minkä lammikon pohjalta löytyy parasta savea, josta muovailla ruukkuja.

Monien tänne saarelle tulevien kavereiden vanhemmat puhuvat vähän kummallisesti. He ovat muuttaneet tänne jostain muualta. Kuten minunkin pappani, joka aikanaan tuli tänne kaukaa rakentamaan tehdasta. Sitä tehdasta, jossa isänikin on töissä. Sinne on tosi moni tullut rakentamaan autoja. Ja ne kaikki voivat tulla nyt tänne saarelle viettämään lomaa.

Yksi kesän kohokohta on aina se, kun juhlavana seistään isolla rantakivellä ja vedetään lippu ylös salkoon. Se on taas ensi viikolla.

Lapsuutta saaristossa muisteli Minna Vesterinen.

Teemat

Be First to Comment

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *