#124 Kun meteoriitti ojaan putos

Nuoren poikan kuuskytluvun puoles välis piti keksiä  jännitystä elämään ite, ku telkkarist ei tullut sen jännemppä kun ”Rin Tin Tin”. Suur tapaus sillon ol kun peliteltta tul Uudenkaupungin torill.  Se oli tosi jännä paik. Siäl käytti pelaamas flipperi ja näyttämäss ampumataitoja kilpailuis.

Satus sit semmonen tapaus, et jostakin me naapuri Karin kans löyretti dynamiitti eli tyny.  Se polt kovast sormis ja piti koitta kui suur pamaus siit saara tulema.  Se ol jotta muut ku nallipyssy nauhast hakatu pauku tai tulitikuis raapitun rikin räjäyttämine purkis.

Mentti sit Kaunisrannas meiä rannan reunaha, misä oli oja.  Isketti tyny siihen ja eikun tulta perään.  Juasti sit iso kiven taakse kattoma mitä tapahtuu.  No tapahtuhan sitä –  helvetinmoinen jysäys ku mulla, ruahomättä ja kivemurika lensivä pisi mettä.  Ja pirumoine kuappa  tul ojaha!  Varma meil oliva naama leviänä, mut kyl me vähä pelastyttinki.

No ei me sitä missä mainostettu – naureskeltti vaa keskenäs.  Parin  päivä pääst uko = isä tul kysymä mult:

”Tietääkö Urpo mitä tuolle ojalle on tapahtunut?”  Onko siihen meteoriitti pudonnut?

No enhän mää mistä meteoriitistä mittä tiätäny…

Tänä päivänäkä en tiär, arvasiko uko et mää siäl Karin kans olin räjäyttänyt.

Urpon kertomasta kirjoitti Maritta M.

Teemat

Be First to Comment

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *