#113 Sananparsia Uudestakaupungista osa 10

  • Piäni ne oonko silakap, Paplan joul kaloks. Sanotan, pienen rihkama tavaran tarjojalle.
  • Pitäväk tiäs, ko sian taka konti ( sanotti pari rekiä.)
  • Pojast ain miäspolv muuttu, mut mitä tule naisist. (sanotti kuin tyttö syntyi)
  • Parev piän perun ja kala ko tyhi fati ja pata.
  • Pyhi tarvittis olla nii et olis Joul- ja Päässiäine ain- ja see vert arkkioit et leipoman kerjetäs.  ”Sanos; muinanen piik.
  • Piänenty kon pyy mailma lopu erel.  (Sanotan kun joku laihtu,)
  • Pelkkä ko heonen kaoroi ja kat riaska.  (sanotan: Pojan ja tytön suhteita.)
  • Pahe tarttu kon takkiaine (sanottin- paha seura.)
  • Pertust puhte jo alkava ja Matist puhret tyä. (syksy- Matin päivänä)
  • Pir flettus kii nyh, sanos Helmiskäki ko hän toisil salassias puhel. = smk. suuskiin etes sano.)
  • Piim oo leevä surm. Mut kakost oo leevä apu.
  • Vetä se valak rutkutta vaik polve vähä hutkutta, mut ei faarinka ikhäne ol.
  • Vuas vanha vanhenta ja kaks lapsen kasvatta.
  • Vuav ite vauva vareski vast tuult.
  • Vahing jält tuli ko myllyl oli, vanttu jäi.
  • Ver ny ver, ettäs saa leippä.
  • Sua on siäl ja vetel on tääl ja pimi on pääl. Nii mihin täst ny mennä.
  • Saikkos sä pankakku mut Huita isä sai.
  • San ny sit kerranki oi rakas Samuel.
  • Se tyä tehti mistaakki sanos isänt, ko koko puu lastuks men.

Olemme saaneet luvan julkaista tekstimuodossa Kansallisarkistoon kuvina kootut sananparsikortit Uudestakaupungista. Tästä julkaisusta löytyvät kortit numero 181-200. Keräyttäjänä on toiminut Varsinaissuomalainen Osakunta. Kaikista korteista löytyy leima Kustaa Valo, Uudenkaupungin seutu, 11.V.31.

Teemat

Be First to Comment

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *