#95 Kolmen kuukauden sopimus

Yhdeksänkymmentäluvun alussa Uudessakaupungissa oli kaksi surkean onnetonta ihmistä, joita elämä oli katsonut tarpeelliseksi kurittaa ihan kunnolla. Toisen avoliitto oli päättynyt puolison äkilliseen kuolemaan. Toisella oli takanaan raastavan repivä avioero.

Sinä vuonna Uusikaupunki täytti 375 vuotta ja pääsiäinen oli myöhään huhtikuussa kuten nytkin. Pääsiäisen aikaan nämä kaksi tapasivat, ensin yhtenä iltana Pookissa ja seuraavana rannan Makasiinissa.

Syvällä aallon pohjalla on niin paljon helpompaa, kun on joku, jonka kanssa murheen voi jakaa. Vaikka puolipukeissa keittiön pöydän ääressä, ilman tarvetta esittää muuta kuin on. Kertoa kyynelten kera kipeimmätkin kokemukset, omat virheet ja muitten tekemät vääryydet.

Voiko kolmessa päivässä tutustua kunnolla toiseen? Ei. Voiko kolmessa viikossa? Ei se riitä. Tehtiin kolmen kuukauden sopimus. Niin kauan ollaan yhdessä. Sen jälkeen jo tietää.

Heinäkuun lopulla kolmen kuukauden määräaika tuli täyteen. Sopimus päätettiin muuttaa määräaikaisesta toistaiseksi voimassa olevaksi ja sitä lähdettiin juhlistamaan Pursiseuralle. Silloinen ravintolanpitäjä kyseli, mitä juhlitaan. Vastauksen kuultuaan hän toi ikkunalle pienen tuikkukynttilän luomaan valoa hämärtyvään kesäiltaan.

Sopimus kesti myrskyt ja tyvenet, onnen ja juhlan hetket ja kaikki ne muutkin: työttömyyden ja työn paljouden, raivostuneen eksän ja uusperheen murrosiät, pienet krempat ja suuret sairaudet. Se kesti yli kaksikymmentä vuotta, kunnes kuolema tuli ja erotti – se jolla on valta irtisanoa vahvimmatkin ihmisten väliset sopimukset. Mutta yhdessä eletyn muistoksi voi edelleen sytyttää pienen tuikun ikkunalle valaisemaan.

Lady in Black

Teemat

Be First to Comment

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *