#87 Laukaisualusta

Elettiin 80-luvun loppua Ketunkallion omakotialueella. Oli tienoon kersojen pitkään odottama vuodenvaihde. Lunta oli kinoksittain ja pieni pakkanen nipisti nenänpäätä. Matalien tiilitalojen ikkunoita koristivat vielä joulunajan tonttuverhot ja ajan henkeen sopivat värivalot.

Me alueen muksut keräännyttiin jo hyvissä ajoin iltakuuden jälkeen pamauttelemaan pikkukiinalaisiamme, noitapillejä ja kissanpieruja. Isompien kollien ällinä oli kokeilla, uskaltavatko paukauttaa isokinun sormissaan. Joku uskalsi, useimmat jänistivät. Onneksi.

Sormien välissä poksuttelu alkoi kuitenkin tuntua kovin lapselliselta, kun lähestyttiin keskiyötä, ja naapuruston vanhemmatkin hipsivät sisätiloista grogilaseineen rakettiloistoon. Naapuritalon vieraana ollut, vahvassa maistissa toikkaroiva mies sai nimittäin kuolemattoman idean. Lähtisiköhän se raketti takapuolesta, jos kokeilisi?

Eikä jäänyt tämä idea pelkästään suunnittelun asteelle. Meidän muksujen tuijottaessa silmät ymmyrkäisinä mies veti housunsa alas, muiden aikuisten toppuutteluista huolimatta. Joku ystävällinen sielu tökkäsi raketin ukkelin poskien väliin ja sytytti.

Alkoi vimmattu tanssi ympäri katua. Mies poukkoili kinoksesta toiseen, nauroi ja huusi. Vasta paikalle tullut olisi saattanut erehtyä luulemaan, että käynnissä oli moderni tanssitaideteos. Kirjaimellisesti tuli perseen alla.

Eihän se raketti siitä mihinkään lähtenyt, suihkusi tulta vain hanuriin. Viime hetkellä miehen onnistui irroittaa räjähde takamuksestaan ja viskata se kinokseen pamahtamaan. Ja kinokseen taisi istahtaa jäähdyttelemään itse herra laukaisualustakin.

Ilta loppui monen osalta tähän näytökseen, mutta tarina jäi elämään. Sitä on muisteltu varmasti monessa perheessä joka vuodenvaihde tapahtuman jälkeen.

Teemat

Be First to Comment

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *