#84 Kukkamessujen synty

Keväällä 2010 lähdettiin oikein kahden linja-auton voimalla omakotiyhdistyksen reissulle Viron Türiin kukkamessuille.

Messut oli siellä, keskellä ei mitään. Pienen kaupungin suuri tapahtuma. Silloinkin jo kolmen päivän aikana 30 000 kävijää. Mekin täältä toisen valtion peräkamarista.

Kuumaa oli, mutta muuten kivaa. Paljon kukkia, mummomyyjiä ym. Kasveja ostettiin ja tarjoiluja jonotettiin.

Ajatus heräsi… Jos hekin, miksei mekin?

Takaisin tullessa, kun matka oli pitkä, linja-auton takapäässä, jossa oli Virtaset, Rantaset ja muita kavereita, sanoin ”ens vuan ei tän lähretä, järjestetä oma!”. Kaikki innostuivat.  Mikolan Päivi kyllä katsoi minua pitkään ja sanoi, että hänkin pahoin pelkää joutuvansa tähän hommaan.

Konsepti selvä. Pasklahden pohjukka, sama aika, mummomyyjiä, iloista meininkiä.

Soitin silloiselle elinkeinojohtaja Kristiina Salolle. Ja uskon, että jos siellä olisi ollut vastaamassa joku muu, ei varmaan olisi korviaan lopsauttanut, kun vieras muija soittaa ja sanoo ”järjestetään ensi keväänä kukkamessut, onko kaupunki mukana?”

Kristiina innostui heti ja niin meidän pihalla oli 22.6.2010 ensimmäinen kokous. Soittelin porukkaa paikalle ja niin meitä oli Kristiina Salo, Terttu Lundelin, Päivi Mikola, Marja Syrjä, Marketta Hämeenkorpi ja Pirjo Koskenrouta. Ja tästä se lähti.

Omassa mielessä oli, että pienellä budjetilla ja hissunkissun lähdetään alkuun, mutta se ei mennyt ihan niin. Onneksi. Kristiina ja avuksi saadut tehopakkaukset Sonja Stenman ja myöhemmin Päivi Sappinen laittoivat tuulemaan.

Sitten syntyi Pasklahre Lilja jossain palaverissa ja 9.10.2010 olen kirjoittanut päiväkirjaani ”Tei hullu näköse häme Liljal” ja 12.10. olin se vaatetus päällä jo Crusellissa, mainostamassa tulevan kevään Kukkamessuja tapahtumassa, jossa oli eläkeläisryhmien edustajia isolta alueelta, ja johon Sonja oli kovalla kiireellä tehnyt esitteen.

Koko vuosi palaveerattiin. Lähinnä ideoita heiteltiin, Sonja ja Päivi hoiti työt. Myös Marttojen rahastonhoitaja Eira Mattila oli koko ajan mukana. Lilja oli lehtien palstoilla ja tv-mainoksessa, ja turuilla ja toreilla.

Sitten 21.5.2011 ensimmäiset Kukkamessut.

Muistan aina sen aamun. Jo aikaisin ”Lilja” ajeli kotoaan. Edessäni ajoi naapurit Pirkholmasta peräkärry räynnä kukkia ja rekvisiittaa. Sama kohde.

Alueella oli vielä aika hiljaista. Siellä täällä joku pystytteli paikkojaan, osa oli tehnyt sen jo perjantaina. Laitoin oman myyntipaikkani. Sitten olivatkin jo tulleet Marttojen kahvi- ja arvontaporukat, heitä piti käydä pomottamassa ja puutarhapiiriä moikkaamassa. Päivi ja Sonja vauhdissa.

Kello tuli yhdeksän, kauhea jännitys. Tuleeko tänne ketään?

Ja sitten ihmisiä alkoi lappaamaan. Nonstop-linikka jätti Sairaalakadulle koko ajan porukkaa. Silta oli täynnä. Iloisia ihmisiä, hieno tunnelma, kukkahattuja, kaunis ilma.

Lilja kulki kengät 20 senttiä maapinnan yläpuolella ja kukkahattu pilviä hipoen, hurmoksessa koko päivän. Ja vaikka päivä oli kiireinen, se oli elämäni ihanimpia päiviä.

Ekat Kukkamessut. Me teimme sen. 

– Anne Kuusisto

(muistelu perustuu päiväkirjamerkintöihin)

P.S. Lilja ei muistanut juoda eikä syödä koko päivänä mitään, kun oli niin innoissaan. No siitähän tuli pissatulehdus.

Teemat

Be First to Comment

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *