#79 Kirstalaisten tunnustuksia osa 3

Kuva Uudenkaupungin Museolta, valokuvaamo Varjuksen kokoelmista

Elettiin vuotta 1984 vapun aikaa, ystävät olivat lähdössä vappurientoihin Kirstaan. Meitäkin pyydettiin mukaan, mutta taisi silloin olla jokin syy, ettei päästy lähtemään. Vietettiin siis kotona rauhallista vappua lasten kanssa perinteissesti munkkien ja siman kera. Ja varmaan mentiin myös ajoissa nukkumaan.

Aamuyöstä kuitenkin herättiin kovaan meteliin, kun joku tai jotkut hakkasivat meidän ulko-ovea ja hoilasivat pihalla kovaäänisesti. Ensin mietin uskallanko mennä katsomaan, ketkä siellä oikein metelöi, mutta uteliaisuus oli niin valtava, että pomppasin sängystä ja kipitin portaat alas ulko-ovelle.

Siellä nämä ystäväpariskunnat olivat tulleet toivottamaan mulle hyvää syntymäpäivää. Lauloivatkin jonkun onnittelulaulun, jota en tosin muista, mikä se oli. Lahjaksi toivat Kirstan viininpunaisen paksun verhon, jossa oli vielä tankokin paikallaan. Hölmistnyneenä ihmettelin, miten olivat saneet sen kuljetettua ulos. ”No, heitettiin se parvekkeelta pihalle ja pois lähties otettiin mukaan.”

Kiittelin heitä muistamisesta ja naurettiin porukalla tuota heidän tempausta. Vihdoin ymmärsivät lähteä siitä lompsimaan kotiinsa päin, niin minäkin pääsin takaisin yläkertaan peiton alle. Ko. verhoa en koskaan laittanut ikkunaan, vaikka sellaisen ohjeen tuojilta sainkin. Eikä sitä myöskään tullut palautettua Kirstaan. Mahtoikohan kukaan Kirstan henkilökunnasta huomata koskaan tuon verhon katoamista?

Tuo vappu ja synttärilahja ei unohdu koskaan.

Nimimerkillä M.P.

70 -80 lukujen vaihteessa Kirsta oli jokailtainen kavereiden tapaamispaikka. Kerran oli kolme peräkkäistä kalenterikuukautta, etten ollut yhtään iltaa poissa Kirstasta.

Niihin aikoihin, vuotta en muista, Jouluaatonaattona pohdin onkohan siellä ketään, mutta päätin tarkistaa tilanteen: Menen sisään jos ovella on ”Täynnä” lappu. Näinhän kävi, ovella oli pieni lappu: ”Täynnä”, siis sisälle.

Poke tietysti aukaisi oven ja hymyili ja vaihdettiin kuulumiset ja sisään. Hiukan ihmettelin mielessäni, miksi naulakko oli melkein tyhjä, mutta mitäpä se minulle kuului, sisään vaan.

Kun tulin portaat ylös, koko henkilökunta, Helka, Seija , Mari, Riitta, Aili ja muut istuivat baarissa ja juttelivat parin kantiksen kanssa, muuten sali oli tyhjä. Kaikki rämähtivät nauramaan minulle: ”HA HA HAA MENIT LANKAAN, HYVÄÄ JOULUA.”

Nimimerkillä Tuntematon

Lisää tunnustuksia Kirstasta tai muuten vain Uuteenkaupunkiin liittyen saa lähettää nimettömällä lomakkeella Yhteystiedot-sivulla.

Teemat

Be First to Comment

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *