#78 Kirstalaisten tunnustuksia osa 2

Ilmakuva Uudestakaupungista 1970-luvulla. Kuva Uudenkaupungin Museolta valokuvaamo Varjuksen kokoelmista.

Minulla on edelleen käytössä vuonna 1989 Kirstasta ”saadut” Savonia aterimet, haarukat ja veitset. Istuimme luokkakaverin kanssa takan reunalla, ja kas saimme hyvän älynväläyksen! Minähän tarviin just tuollaisia ja niin niitä löytyi molempia 6 kpl seuraavana aamuna käsilaukustani
Tarttisko ne palauttaa?

Nimimerkillä Hih

Kerran pari kesää sitten saatiin älli ottaa ostoskärryt mukaan Kirstaan. Odotin, että meidät stopataan viimeistään ovella, kun rymistelimme mäkeä alas ”spurgukärryinemme”. Vaan vielä mitä. Portsarit avasivat oven apposen ammolleen, katsoivat jähmettynein kasvoin sähläystämme ja toivottivat lämpimästi tervetulleiksi. Siellä me sitten tanssittiin ostoskärryinemme yön pikkutunneille asti.

Nimimerkillä Ostoskärryt

Olin juuri perustanut oman yrityksen. Kokoonnuimme johonkin viralliseen pönötystilaisuuten yrittäjäporukalla Pakkiksen rantaan. Virallisen osuuden jälkeen joku ehdotti siirtymistä Kirstaan. En vielä tuolloin asunut Ukissa, joten paikka oli vieras. Ihmettelin, kun ohjaajamme päättivät jättäytyä matkasta ja jatkoimme iltaa yrittäjien kesken. Kirstaan päästyämme ymmärsin hyvin nopeasti, miksi mentorimme olivat päättäneet olla tulematta, ja jälkikäteen ajatellen parempi näin! Riemukkaan illan aikana yksi jos toinenkin päätyi pöydän alle.

Nimimerkillä Yrittäjien ilta

Elettiin 1960 luvun loppua.Ravintola Kirstassa opeteltiin nuorena tyttönä ravintolaelämän käyttäytymissääntöihin sekä ruoka ja juomanautintoihin. Kirstan portaat käveltyä ylös jo kantautui orkesterin sävelet ja Swayn tahdissa hovimestari opasti pöytään. Hämmästys olikin tarjoilijalla melkoinen kun tilattiin tyttöporukalla kannu maitoa pöytään ja whistyt jäillä. Maitoa kaadettiin whiskyn joukkoon,jonka varjossa illan lipitys kesti kauemmin. Oliko se jollain tavalla erikoisen huomiota herättävää tai sopimatonata kun katseet pöydissä kohdistui meihin. Jostain kumman syystä mahani oli seuraavana päivänä ihan sekaisin. Tuolloin ei vielä tunnettu laktoosi-intoleranssia,mutta sepä onkin selvinnyt tässä vuosien mittaan. Eipä tällä iällä enää väkeviä ja maitokin on laktoositonta.

Kirsta oli ja on edelleenkin minun kultaisissa muistoissan sekä siellä tapaamani tanssittajat. Musiikkikipaleet, joita Kirstassa kuultiin ja niiden tahdissa koreasti parketilla liideltiin ja joiden sävelet ne nykyaikana kuuleessani,tuovat mieleen Kirstan tanssiparketin,niin elävästi. Kuten juuri päällimäisenä tuo Sway, Keinu kanssani. Muuttaessani suurempaan kaupunkiin,tulen kuitenkin aina kesäisin Uuteenkaupunkiin. Istun rannassa ja katseeni kohdistuu Kirstaan ja voi että,miten nostalgiset visiot pyörivät mielessäni. Olihan tämä paikka ponnahduslauta elämäni ravintolakulttuuriin. Harmi,jos se nyt kun Uusikaupunki on täyttymässä autotehtaan väestä ja virkistymässä uuteen kesään sulkee ovensa lopullisesti. Surullista.

Nimimerkillä Tarja

Saimme kerran ystävän kanssa idean laulaa Kirstan legendaarisessa karoekessa kappaleen, jotta emme olisi koskaan kuulleetkaan. Silmät kiinni sorkimme biisilistaa, kunnes sormi osui kappaleeseen, jota kumpikaan ei tuntenut entuudestaan. Ennalta kohtalon määräämää tai ei, kappale oli nimeltään SOITTAKAA LUJEMPAA. Ja senhän teimme. Lauloimme tämän kappaleen  suurella tunteella ja äänenvoimakkuudella eläytyen – täysin palkein ja kokonaan nuotin vierestä.

Nimerkillä Kiitos ja anteeksi

Lisää tarinoita Uuteenkaupunkiin liittyen voi lähettää nimettömästi Yhteystiedot-sivulla!

Kuvia ja pidempiä tarinoita kannattaa postittaa osoitteeseen kerro@400tarinaa.fi

Teemat

Be First to Comment

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *