#64 Irtokarkkirikos Kumppiksella

Ruokolan lapselle Leipuri Hiiva -laulu on kuulostanut aina vähän hassulta. Eihän siellä Kumputiellä mitään leipuria asu, vaan siellä seisoo grilli. Kipsa, Kumppis, Kumputien Grilli. Irrallinen tönö risteyksen kääntöpaikalla, kaksi luukkua, lihikset höyrystä, markal salmiakkimerkkareita ja vuokrattavat aikuisviihde-elokuvat julkeasti seinällä.

Karkkipäivänä Kumppis oli lapsille taivas. Siistissä asetelmassa ikkunan takana oli kulhot, jotka pullistelivat toinen toistaan värikkäämmistä irtokarkeista. Purkkien pohjalla komeili numerot, joiden avulla tilauksen tekeminen oli simppeliä. ”Markal vitost. Viidelkyt pennil kolmost.” Nallekarkkeja sai kymmenellä pennillä, useimpien makeisten kappalehinta oli kaksikymmentä penniä. Suurimmat herkut, kuten suolaisen ihanat salmiakkimerenneidot maksoivat jopa viisikymmentä penniä.

Oli perinteinen, kesäinen lauantai. Olin saanut viikottaisen viisimarkkaseni ja suunnistin Kumppikselle ostoksille. Pohdin matkalla tarkkaan, miten tuon rajallisen rahamääräni kuluttaisin. Jos ottaisin salmiakkimerkkareita, olisi melkein hyvä ottaa myös hedelmäisiä, ne kun maistuivat parhailta yhdessä. Merenneitoja jäin pohtimaan. Veisivät kuitenkin leijonanosan budjetistani.

Astelin luukulle ja naputtelin kolikoitani metallitiskiä vasten. Luukku avautui ja pääsin tekemään tilaustani.

– Markal merkkareit, markal seiskaa, viidelkytpennil pehmotoukkii, kaks merenneitoo, yks omppuremmi… Paljo siin o?

– Seittämä markka, viiskyment penni.

Menin paniikkiin. Olin ylittänyt budjettini, enkä ainoastaan vähän, vaan monella markalla. Mitäköhän äiti tästä sanoisi? Sopersin itkunsekaisena myyjälle tilanteen.

– No menkkö tämän kerran. An se vitoses.

Pitelin hämmästyneenä valtavaa karkkipussia kourassani. Pussia, josta maksoin vain viisi markkaa, mutta jossa oli kuitenkin karamellia seitsemän ja puolen markan edestä.

Normaalisti kotimatkaa taivaltaessani imeskelin sokerisia herkkujani tyytyväisenä, nyt mieli oli kuitenkin synkkä. Olin varma, että oli tapahtunut rikos. En ollut maksanut koko pussin sisällöstä, joten käytännössä olin varas. Miten pussisi voi olla noin suuri, vaikka sinulla oli vain viisi markkaa? Mietin jo mielessäni selitystä vanhemmilleni.

Onneksi olin kekseliäs. Jos heittäisin ylimääräiset karkit pois, enkä nauttisi niitä itse, olisin varmasti vähemmän rikollinen.

Niinpä viskelin kotimatkani varrelle noin kahdella ja puolella markalla irtokarkkeja. Sinne lensivät yksitellen ojaan nallet, toukat ja salmiakkipommit. Kun pussi muistutti suunnilleen vitosen arvoista, uskalsin jatkaa matkaani ja panna suuhuni ensimmäisen merkkarin. Ehkä kukaan ei nyt koskaan saisi tietää.

Kumppikselle en mennyt tapauksen jälkeen moneen viikkoon. Olivat kuitenkin kutsuneet poliisin sinne minua odottamaan.

Nimim. Paatunut taparikollinen Ruokolasta

Teemat

Be First to Comment

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *