#51 Enrothin verstas, osa 2/2

1956 Yleislakko

Talvella 1956 maaliskuussa alkoi Suomessa yleislakko. Koulunkäynti keskeytyi, joten menin 13-vuotiaana apulaiseksi verstaalle, jossa isä työskenteli yksin. Työntekijät olivat kaikki lakossa.

Lakkotoimikuntaan tällainen yksityisyrittäjän työnteko keskellä kaupunkia aiheutti epämieluisa tunteita ja niin tulivat lakkovahdit pihalle vaatimaan isän työnteon keskeyttämistä, kun työn äänet kuuluivat ihan torille asti.

Isä ei lopettanut ja niin asia vietiin sitten Uudenkaupungin lakkotoimikunnan käsittelyyn. Isä katsoi, kuten muutkin yksityisyrittäjät, että lakkotoimikunnalla ei ole oikeutta keskeyttää yrittäjän omaa työtä.

Lakkovahtien ryntäys verstaalle

Verstaan ovi pidettiin lukossa ja ikkunasta näki ketä siellä oli. Asiakkaita päästeltiin toki sisälle, mutta ei lakkovahteja.

Eräänä päivänä oli piha täynnä lakkolaisia, mutta verstaan ovi pidettiin tiukasti kiinni. Lakkolaiset ryhtyivät hetken huutelun jälkeen kokeilemaan oven kestävyyttä ja ryminä verstaan ovella oli sellainen, että siitä oli leikki kaukana. Isä vahvisti oven salpausta ja käski minut menemään puhelimen viereen, sekä soittamaan heti poliisilaitokselle (tien toisella puolelle), jos lakkovahdit saavat oven rikottua.

Istuin peloissani puhelimen vieressä, mutta onneksi ovi oli vahvaa tekoa ja lakkolaiset poistuivat aikansa ovea rynkytettyään.

Kovat lakkovaatimukset kuulutettiin torin valopylvään kovaäänisistä ja väki voimakas seisoi tiukassa ilmeessä torilla. Lapsilla ei ollut koulua, joten potkukelkalla he seurasivat marssia pitkin kaupunkia. Torin keskellä oli sitten aika vähän levähtää ja ihmetellä suurta miesmäärää, sillä naisia oli todella vähän.
Takana näkyy vielä vanha Helsingin Pankin talo ja taksiaseman katto savupiipulla, vasemmalla pilkistää asuntomme ikkuna. Alisenkadun oikealla puolella on vanha Kansallisosake Pankin talo, jonka edessä näkyy torikioskin kulmaa.
(Kuva T.N.Wuoti)

Lakkovahdit makasivat linja-auton edessä

Verstaan portin edessä, Rauhankadun toisella puolella torilla, oli linja-autolaiturit, josta yksityiset liikennöitsijät pyrkivät hoitamaan liikennettä lakon aikanaErkki Tuokila oli yksi heistä. Kun linja-auto oli lähdössä Turkuun matkustajien kanssa, menivät lakkovahdit makuulle auton eteen.

Paikalle tuli läheiseltä poliisiasemalta partio, joka komensi miehet poistumaan auton edestä. Kukaan ei kuitenkaan siirtynyt paikaltaan, joten komennus toistettiin muutaman kerran sekä ilmoitettiin laittomasta häirinnästä.

Ei tehonnut, mutta sitten yksi poliisi huusi äänekkäästi: ”Anna mennä vaan Eki!” sekä heilautti kättään. Samassa Tuokila lisäsi kovasti kaasua ja silloin lakkolaisten hermot pettivät. He hyppäsivät vauhdilla linja-auton edestä pois.

Propsiauto nurin Saunasillassa

Yksityiset kuorma-autoilijat ajoivat Uutenkaupunkiin omilla autoillaan propseja, jotka kipattiin Saunasillan laiturilta jäälle, odottamaan kesää ja laivalastausta redillä.

Lakkovahdit pyrkivät kuitenkin estämään tällaista yksityisten autoilijoiden suorittamaa työtä ja tilanne meni niin kovaksi, että yksi kuorma-auto kaadettiin voimannäytön päätteeksi.

Lakkolaiset järjestivät näyttävän marssin voimistamaan vaatimuksiaan. Kuvassa osa marssiryhmästä on Alisenkadun ja Pohitullikadun kulmassa. Oikealla näkyy valokuvaamo Varjus ja Rauhankadun kohdalla posti. Lumet aurattiin jalkakäytävän viereen, joten kuvasta näkyy, että on ollut luminen talvi. Yksityisautoja ei juuri silloin vielä ollut, niin parkkipaikkojakaan ei kadunvieressä tarvittu.
(Kuva T.N.Wuoti)

Kaupunginhallitus katkaise verstaan sähköt

Metallityö T.N.Wuotin oli lakkotoimikunnan ilmoituksen mukaan lopetettava työt verstaalla ja kun isä ei sitä vapaehtoisesti tehnyt, otettiin politiikka toimintaan mukaan.

Uudenkaupungin kaupunki omisti sähkölaitoksen, jonka ylintä päätösvaltaa käytti kaupunginhallitus. Niinpä yllättäen kaupunginhallitus, lakkotoimikunnan esityksestä, päätti kokouksessaan katkaista verstaan sähköt.

Lakkouutinen vuodelta 1956

Yleislakko alkoi Uudessakaupungissa 1.3 ja päättyi 20.3.1956, kuten muuallakin. Tavoitteena oli saada 12 markan eli 7% palkankorotus, joka myös toteutui. Valitettavasti samalla nopeasti kohonnut inflaatio söi edut nopeasti.

Uudenkaupungin SAK:n lakkotoimikunta piti tiiviisti kokouksia työväentalolla ja lakkokuri piti kohtuullisen hyvin työntekijöiden keskuudessa.

Kauppiaat pitivät kuitenkin oman perheensä kanssa kaupat auki ja maalaiset toivat toripäivinä normaalisti tuotteitaan myyntiin. Nälkää ei siis tarvinnut kärsiä.

Laitonta toimintaa

Lakkolaisten ylilyönnit yksityisyrittäjien omaa työntekoa vastaan oli valitettavaa ja täysin laitonta toimintaa. Onnetonta oli, että kaupunginhallitus alistui lakkotoimikunnan laittomien päätösten täytäntöönpanoon poliittisilla päätöksillä.

Lakkolaisten suuri marssi pitkin kaupungin katuja vahvisti kovasti lakkolaisten itsetuntoja siitä, että hallitaan koko kaupunkia, joka sitten näkyi laittomina häirintöinä.

Turussa ja Helsingissä lakkolaisten provokaatiot olivat jo huomattavasti isompia, mutta yleistä järjestystä toimet eivät silti häirinneet.

Lakon päättymisen jälkeen elämä jatkui normaalisti Uudessakaupungissa, eikä valtakunnallinen yleislakko ole enää toistunut Suomessa.

Tarinan kirjoitti Markku Wuoti Yläneeltä

Haluatko kertoa oman tarinasi? Tarinat kuvineen voi lähettää osoitteeseen kerro@400tarinaa.fi

Teemat

Be First to Comment

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *