#49 Tullin kautta tullut

Ajelin autolla kirkkaana, aurinkoisena talvipäivä ensimmäistä kertaa elämässäni Uuteenkaupunkiin. Olin karttakirjasta aamulla katsonut että, missä se kaupunki oikein on.

Jo hieman Turun jälkeen, Maskussa uskoni loppui. Pysähdyin sorakuoppien reunassa silloin olleelle kioskille kysymään, että pääseekö tätä tietä pitkin Uuteenkaupunkiin . Vuosi oli 1981 ja muistaakseni oli marraskuuta.

-Kyllä pääsee, evästi kioskinmyyjä.

Uskoin vasta, kun Laitilassa ensimmäisen kerran näin tienviitan Uusikaupunki.

Ajelin tänne työhaastatteluun. Puutalokaupunki oli miltei hautautunut lumeen, kun ajoin tuona lauantaina Ylistäkatua pitkin kohti toria. Kaupunki kylpi kalpeassa auringonpaisteessa, lumikinokset kohosivat korkeina kyljellään jalkakäytävän reunalla. Pastelliväriset talot olivat kainossa huurussa. Ajoin siis suoraan idylliin…

Sain työpaikan ja muutin kaupunkiin, Ylisenkadun varrelle. Murre tuotti aluksi hieman hankaluuksia, varsinkin, kun esimieheni kiusasi ja arvuutteli lausetta:

-Matonviis. Mitä se tarkoittaa?

Hän lausui sanat tarkoituksella yhteen, jotta Varsinais-Suomessa nuoruutensa, lapsuutensa Pohjanmaalla viettänyt taatusti putoaisi kelkasta. Ja putosinhan minä.

Uusikaupunkilaisittain sen on siis: Mat o viis. Nyt ymmärrätte.

Muualta tänne muuttaville suosittelen luettavaksi Meijän kiäl : sukkeli sanoi ja sanamparssi Uurestkaupunkist ja muuhalt Vakka-Suamest . Löytyy varmasti kirjastosta ja auttaa aluksi arjessa.

Muutin siis kaupunkiin vuoden vaihteessa ja helmikuun puolivälissä olin tekemässä juttua paikallislehteen Rouvasväen yhdistyksestä. Se on maineikas ja pitkäaikainen uusikaupunkilainen yhdistys.

Yksi rouvista kyseli minulta:

-Kuinka kauan te olette asuneet kaupungissa?

Ja minä vastasin nuoruuden innolla, tohkeissani:

Puolitoista kuukautta ja tunnen itseni jo niin uusikaupunkilaiseksi.

Siihen tämä rouva lausui, ehkä pilke silmäkulmassa tai puolitosissaan:

-Uudessakaupungissa pitää asua viisitoista vuotta ennen kuin saa sanoa itseään uusikaupunkilaiseksi.

Enää en ole onneksi vuosikausiin, miltei vuosikymmeniin ollut tullin kautta tullut, vaan ihan oikea uusikaupunkilainen.

Tarinan lähetti Eija Isotalo

Teemat

Be First to Comment

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *