#47 Lapsuusmuistoja Uudestakaupungista

Uusikaupunki herättää paljon muistoja. Ehkä suloisimmat ja iloisimmat muistot liittyvät Ruokolaan, jossa sain viettää lapsuuteni vuodet. Talvella rakennettiin mäki läheiselle kalliolle, jossa hyppäsin mäkeä. Matti Nykänen oli idolini. Hän ei tuolloin vielä laulanut tai stripannut. Hyppäsi vain mäkeä. Katsoin ensin TV:stä mäkikisan ja lähdin sen jälkeen omaan mäkeen ja tietenkin selostin itse kisan. Jos Nykänen ei ollut oikeassa kisassa voittanut niin omassa versiossa hän voitti aina. Tätä harrastusta sain harrastaa yksikseni.

Kesällä taas meitä oli isompi remmi, joka pelasi Ruokolan kentällä jalkapalloa. Jouni, Jouko, Esa, Tero, Jari, Marko, Eerikki, Harri ja Juha. Sori, jos unohdin jonkun. Kentän vierellä olleet omakotiasujat eivät olleet kovin iloisia siitä, että pallo aina välillä meni ohi suoja-aitojen heidän pihalle. Palloa noudettaessa usein saattoi kaatua osa kukkapenkistä. Suoraan pallokentän takana asui papparainen, jolla oli paha maine. Hän oli usein haravan kanssa ajamassa meitä takaa, jos pallo sattui hänen pihaansa tai edes viereiseen ojaan. Muutaman kerran pallo meni jopa takavarikkoon, mutta aina asiasta päästiin jotenkin sopuun ja pallo saatiin takaisin.

Kesä 1986 on jäänyt mieleen. Jalkapallon MM-kisat Meksikossa aiheuttivat sen, että koko Ruokolan kööri pelasi omat versionsa kisoista aina seuraavana päivänä, kun matsit oli ensin nähty telkkarista. Se oli myös ensimmäinen kesä, kun sain valvoa ihan niin pitkään kuin jaksoin. Näinpä saatoin Meksikon aikaeron vuoksi katsoa yötä vasten jotain Neuvostoliitto – Unkari ottelua ja heti aamulla Laineen Juhan kanssa mentiin kentälle ja pelattiin matsi uudestaan. Juha oli pelaaja, minä maalivahti. Selostuksesta vastasi molemmat. Lisää jätkiä tuli kentälle päivän mittaan, mutta illan tultua siellä oli jäljellä vain minä ja Juha. Päivällä käytiin ehkä syömässä kotona ja taas tultiin pelaamaan. Se oli aika huoletonta lapsuuden aikaa.

Haluan vielä nostaa yhden paikan esille. Uudenkaupungin kirjaston. Murrosikäisenä vietin paljon aikaa kirjastossa. Tutkin taikatemppuja, esiintymistaitoa ja sirkusta käsitteleviä kirjoja innokkaasti. Myöhemmin esiintymisestä tuli ammattini, mutta alkunsa kaikki sai Uudenkaupungin kirjastossa, kun olin nähnyt TV:ssä taikurin ja siitä innostuneena lähdin tutkimaan löytyisikö kirjastosta lisätietoa aiheeseen. Löytyihän sieltä. Kirjastossa oli aina iloinen palvelu ja muistelen lämmöllä kirjastorakennuksen narisevaa lattiaa ja hymyileviä kirjastotätejä.

Tarinan kirjoitti Pete Poskiparta

Teemat

Be First to Comment

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *