#43 Ponijuttuja

Vanhemmilla tuntuu usein olevan vissi mielipide siitä, mitä lasten tulisi harrastaa. Olen itse ratsastanut lapsesta asti ja hienoa olisi, jos omatkin lapset hevosista innostuisivat. Niinpä heille on pienestä pitäen tarjottu mahdollisuus harrastaa hevosten parissa.

Vuonna 2010 tyttöjen ollessa 2- ja 4-vuotiaita, sain heidät houkuteltua ystäväni kanssa poniagilityn ihmeelliseen maailmaan. Kävimme paikallisissa kisoissa keräämässä vähän kokemusta.

Poniagilitya Uudessakaupungissa 12.6.2010

Ensimmäinen rata meni ystävän kanssa hienosti. Mutta, kun oli aika lähteä radalle uudestaan, tytöille olikin yllättäen tullut tärkeämpää tekemistä.

Väliajalla oli parempaa tekemistä.

Hädin tuskin sain urheilijat pois pomppulinnasta ja uudestaan radalle.

Lokakuussa 2010 otimme uusintayrityksen ja lähdimme jälleen Uuteenkaupunkiin harjoittelemaan kisaamista, tällä kertaa puomien ylittämistä. Jälleen kerran ensimmäinen rata sujui hienosti.

Puomiluokka Uudessakaupungissa 9.10.2010

Toisen radan alkaessa tytöt olivat taas jo keksineet parempaa tekemistä.

Ja jälleen leikit veivät voiton.

Vaan väliäkö sen! Nyt seitsemän vuotta myöhemmin ei tyttöjä enää tarvitse houkutella hevosharrastuksen pariin. Nykyisin äitiä houkutellaan tallille, jotta tytöt pääsisivät taas ratsastamaan.

Nimimerkillä heppatyttö -77

Teemat

Be First to Comment

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *