#41 Kalajuttuja vuodelta 1963

Tänään saamme lukea nuoren neidin kalastusretkestä vuodelta 1963. Kirjoitus on suora lainaus päiväkirjasta.

1963 9/7

Olimme Ulla, Paula, minä ja äiti Uudenkaupungin leirialueella. Lähdimme sunnuntaina. Oli kaunis ilma. Saapuessamme leirialueelle ajoimme koko alueen toiseen päähän. Lentopallokentän luona oli paljon nuoria ottamassa aurinkoa ja pelaamassa.

Siellä oli hiekkaranta, mutta niin matala vesi että olisi pitänyt kahlata puoliväliin lahtea (se oli Pojanmeren lahti), ennenkuin olisi päässyt uimaan, noin 100 metriä.

Kioskissa myytiin käristemakkaraa ja vuokrattiin veneitä 50 p /tunti. Käytimme venettä kaksi tuntia. Oli hauskaa soudella aivan tuntemattomassa meren lahdessa.

Ongimme, se oli jännittävää, koska meillä ei ollut ollenkaan tietoa siitä, mitä kaloja voisimme saada. Mutta saimmekin vain 13 ahventa. Ne olivat puhtaan värisiä.

Maanantain vastaisena yönä alkoi sataa noin kello kolme. Heräsin teltassa klo 4.40 ja huomasin allani olevan suuret vesilätäköt ja herätin Paulan ja Ullan. Äiti nukkui autossa, se onnellinen!

Kaikki petivaatteemme olivat märät! En liiottele! Ainoastaan Ullan täkki oli säilynyt jokseenkin kuivana, joten levitimme sen märkien vaatteiden ylle ja istuimme siinä kuuteen asti, ja panimme radion auki. Varhaislähetys alkoi.

Päällimmäinenkin täkki alkoi kastua osittain ja nukuimme sykkyräisinä omilla kuivilla plänteillämme. Ja ulkona satoi ja hieman jyrisikin koko ajan. Kl 8 päätin Ullan kanssa mennä herättämään äidin joka nukkuin kuivien ja lämpöisten peitteiden välissä. Omat pitkät housummekin olivat märät, sillä olimme nukkuneet ne yllämme (alushousutkin olivat märät).

Äiti nousi ja keitti kahvia. Söimme kalasoppaa. Ja sitten lähdimme Uudenkaupungin lahdelle. Veteen kaadettiin kaikki kaupungin likavedet. Mutta se vilisi kaloja! Kaloja, joilla toisilla oli keltaiset, harmaat tai punaiset silmät. Toiset niistä oliivat säynäviä.

Kuva Uudestakaupungista 1968, kuvaaja Vilppu Aalto. Kuva Uudenkaupungin museon kokoelmista.

Muutama 300 gr ahvenkin tuli. Kaloja kerääntyi lyhyessä ajassa pitkälle kolmekymmentä. Ja ne maistuivat hyviltä paistettuina! Ja sitten lähdimme takaisin Turkuun.

1963 11/7

Ahven, jonka sunnuntaina eli vielä kl 21. Koitin syöttää sille jotain, annoin sen hengittää ilmaa, koska vesijohtovedessä ei ole happea. Sen ruokatorvi oli vihreä.

Tarinan kirjoitti ja lähetti Pirkko Sori.

Teemat

Be First to Comment

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *