#36 Eva Lehtimäen elämästä osa 6/7

Miten elämä alkoi Ojalassa sitten vuoden 1918 jälkeen taas sujua, siitä ei niin paljon yksityiskohtaisia tietoja ole. Selvää on, että punalesken lapset joutuivat koulussa ainakin jonkinasteisen pilkan ja kiusaamisen kohteeksi. Eva veljineen tunnettiin nuorina pitäjän parhaimpina urheilijoina – etenkin hiihdossa. Ehkä he urheiluvoitoin pyrkivät lunastamaan asemansa ja arvonsa, muuten varmasti melko nuivasti suhtautuvassa ympäristössä. Palkintolusikoita ja mitaleja olikin Ojalan kaapistossa kasapäin.

Eva voitti jopa Vakka-Suomen naisten hiihtomestaruuden, vaikka olisi ikänsä puolesta kuulunut vielä nuorten sarjaan. Paikallinen opettaja, jonka nimi ehkä oli Vähäranta, avusti Evaa kunnon suksien hankinnassa ja valmensi häntä järjestelmällisesti. Tämän opettajan antama tuki ja turva olivat Evalle arvaamattoman tärkeät. Luulen, että miehenä tämä opettaja korvasi Evalle isän menestystäkin.

Kuvassa Eva ja hänen ystävänsä Ilta Hurmerinta. Kuva Lehtimäen arkistosta.

Kansakoulun jälkeen Eva kävi talouskoulun, luultavasti Naantalissa. Kyseessä lienee ollut vuodenpituinen koulu. Usko ja Toivo lähtivät hyvin nuorina poikina jo ennen 1920-luvun puoliväliä merille.

Kuvassa Usko Österman Varma-laivalla. Kuva Kimmo Lehtimäen arkistoista.

Miehensä ja Evan isän Hjalmarin kuollessa Mandi oli vasta 30-vuotias, verevä ja viehättävä, nainen parhaassa iässään. Tämä tiedostettiin jonkun paikkakuntalaismiehen toimesta Lokalahdella niin perusteellisesti, että Mandi jo runsaat pari vuotta miehensä kuoleman jälkeen synnytti Helvi-tyttären ja muutama vuosi myöhemmin vielä kuopuksensa Kainon. Viralliseen avioliittoon ei Mandin uusi miessuhde koskaan kuitenkaan johtanut.

Niin tiiviin perheyhteyden Mandi pystyi lastensa kesken ylläpitämään, että itse muistelen vasta joskus toistakymmentä vuotta sitten tajunneeni, että sisarusparven kahdella nuorimmaisella on täytynyt olla eri isä kuin kolmella vanhimmalla. Asia sivuutettiin kokonaisuudessaan sisarusten välisissä keskusteluissa, ainakin niin, että nuorempi polvi emme mitään ristiriitaisuuksia tai sisarjakoa pystyneet huomaamaan.

Kuvassa Eva kirveen varressa ja Usko istuu oikealla. Kuvan toisesta naisesta ei ole tietoa. Kuva Kimmo Lehtimäen arkistoista.

Mahdotonta on tänä päivänä sanoa, johtuiko vaikeneminen tietoisesta pyrkimyksestä ainakin ulkonaisesti yhtenäiseen perheeseen vai häveliäisyyssyistä. Viimeksi mainitut paineet lienevät olleet 1920-luvulla pienessä maaseutupitäjässä melkoiset. — 1920-luvun puolivälin jälkeen tilanne lienee ollut se, että vanhempien lapsien lähdettyä maailmalle, Mandi eleli kolmistaan kahden nuoremman lapsensa kanssa.

Vaikka punaiset hävisivät v. 1918 sodan, koitui sodasta heille jotain hyvääkin. Lähes kaikki ne vaatimukset, mitä Suomen torpparisto, työväestö ja köyhälistö olivat ennen sotaa elinolojensa parantamiseksi esittäneet, hyväksyttiin Eduskunnassa pian sodan jälkeen. Kun Hjalmar ja Mandi ennen sotaa erilaisina taksvärkkitöinä maksoivat Lokalahden pappilan maihin kuuluneesta torpastaan vuokraa, Mandi jo 31.8.1921 esitti virallisen vaatimuksen torpan lohkomisesta ja lunastamisesta omaksi, itselliseksi tilaksi. 6.5.1924 allekirjoitettiin asiakirja, jonka myötä Ojala oli lopullisesti Mandin oma tila.

Muistelmien kirjoittaja Kimmo Lehtimäki, tarinat on toimittanut kokoelmaan kirjoittajan luvalla Sirkku Hirvonen. Muistelmat on kirjoitettu jo vuonna 2001.

Teemat

Be First to Comment

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *