#31 Eva Lehtimäen elämästä osa 1/7

Tällä viikolla saamme lukea otteita Kimmo Lehtimäen muistelmista äidistään Eva Lehtimäestä. Muistelmat julkaistaan kirjoittajan luvalla ja ne on kirjoitettu jo vuonna 2001. Näin tarina alkaa:

Eva Elina Lehtimäki syntyi Hjalmar Anselm Östermanin ja Mandi Jemina Lehtolan esikoisena 23.12.1908. Hjalmar isä oli silloin vasta 20-vuotias ja äiti Mandi Jemina miestään puolisen vuotta vanhempi. Hjalmar oli syntyisin Lokalahdelta ja Mandi viereisen Kalannin pitäjän Santtion kylästä.

Nuorella parilla oli jo Evan syntyessä oma torppa Lokalahden kirkonkylän laidalla, silloisen Turku-Lokalahti tien varrella hieman ennen Kivistönmäkeä. Torppaa sanottiin Ojalaksi, koska noin viidenkymmenen metrin päässä torpasta, lähellä tontin rajaa kulki kirkasvetinen oja. Alun perin kyseessä lienee ollut vuolas puro, joka oli sitten ihmiskäsin muokattu ojaksi. Tämä luonnonlähteestä alkunsa saava oja laski etelässä muutaman sadan metrin päässä lainehtivaan Ahmasveden järveen. Järvi näkyi kapeana sinisenä kaistaleena torpan ikkunoista. Oja oli torpalle tärkeä. Siitä saatiin juomavesi ja perheen pieni peltotilkku sai ojasta hyvän elinvoiman. Kaikkialla muualla vain ohut turvekerros peitti torpan tontin valkeata hienoa hiekkaa olevan maapohjan.

Torppa oli ajalleen tyypillinen. Sisään tultaessa eteisestä vasemmalle avautui isohko tupa suurine muureineen ja liesineen. Tuvasta pääsi edelleen pienehköön makuuhuoneeseen, jonka nurkassa oli oma ”kakluuninsa”. Eteisen oikeanpuolisesta sivusta avautui ovi ”kammiloon” eli varastontapaiseen lämmittämättömään tilaan. Tämä tila oli suuri ja välikaton puuttuessa myös korkea. Tila oli sen verran synkkä ja jotenkin pelottavakin, että itseäni ja serkkujani aikanaan uhattiin ”kammiloon” joutumisella, jos kuri pääsi liikaa höltymään.

Ojalan torppa on edelleen paikoillaan. Asumattomuus kuitenkin jo näkyy ja muutama vuosi sitten varkaat veivät talosta kaiken vähänkään arvokkaamman irtaimiston. Suurin menetys oli tuvan komea lipastokaappi. Sen mukana menivät suvun vanhimmat paperit tai ainakin ne, mitkä lipastossa edelleen olivat. Myös Evan nuorena teettämä makuuhuoneen kaunis kampauspöytä vietiin. Komea seinäkello, joka tuotiin tupaan yhtä aikaa esikoistytär Evan kanssa jouluna 1908, oli häipynyt jo aiemmin.

Muistelmien kirjoittaja Kimmo Lehtimäki, tarinat on toimittanut kokoelmaan Sirkku Hirvonen

Teemat

Be First to Comment

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *