#25 Asuntopulaa jo viisikymmentä vuotta sitten

Uusikaupunki oli koulukaupunkini neljän vuoden ajan lähes viisikymmentä vuotta sitten. Kuten monelle muullekin lähiseudun vasta 15 vuotta täyttäneelle, minulle kouluun kulkeminen ja asunnon järjestäminen oli iso ongelma. Moni koululainen asui sukulaisen tai vieraankin nurkissa. Seurasin isosiskoni jalanjälkiä, hän päätti keväällä koulunsa samassa koulussa, jossa syksyllä aloitin. Hänelle oli järjestynyt asunto äidin tädin vaatimattomassa asunnossa. Minä kuljin kotoa 20 kilometrin koulumatkan kolmen vuoden ajan, joskus erikoisinkin järjestelyin. Sain käyttää Myllymäen laidalle perheen perustaneen siskoni ahdasta kotia tukikohtana. Viimeiseksi vuodeksi halusin kuitenkin hankkia kämpän ja lopettaa nuoren perheen häiriköinnin.

Uudessakaupungissa oli siihen aikaan aikamoinen asuntopula, autotehdas oli aloittanut edellisvuonna. En enää muista, mistä vihje tuli, mutta Ruokolasta uudehkosta arava-omakotitalosta löytyi vapaa huone. Mukava vanhempi pariskunta esitteli L-mallisen talonsa siipiosan huonetta autotallin ja saunan välissä, se oli alle kymmenneliöinen VARASTOTILA, joka sekin oli L-mallinen, sillä oven vierestä oli otettu pala kylmiöksi. Tuskin kahta metriä leveä putki, johon oli mahdutettu välttämätön: heteka, sähköhella, kaappi ja kapea hyllykkö. Kopin perällä oli pienet yläikkunat. Saunan pesuhuonetta saisi käyttää, samoin kylmiötä. Isäntäväen asuintiloissa olevaan talon ainoaan vessaan, joka sijaitsi pääsisäänkäynnin vieressä, pääsisi keittiön kautta. Oli sentään oma sisäänkäynti pihan puolelta!

Koska vuokra oli edullinen, vanhempani hyväksyivät ratkaisun ja siinä varastossa vietin viimeisen kouluvuoteni kaupungissa. Mieleeni on jäänyt monenlaisia muistoja tuolta ajalta kämppääni liittyen. Kerran jopa pelastin vuokraisännän hengen, kun hän oli saanut sydänkohtauksen. Olin juuri saanut ajokortin ja emäntä ryntäsi pyytämään minut kuskiksi vanhaan sairaalaan. Oli myöhäissyksyn sadekeli, pimeää, outo auto enkä löytänyt ilmastoinnin säätöä. Tuskissaan oleva isäntä yritti näyttää puhaltimen nappulan paikkaa, mutta hermostuksissani revin ”ryypyn” nappulan irti. Ikkunat auki selvittiin sairaalaan ja isäntä saatiin hoitoon.

Kolkko opiskelijaboksi ei estänyt sitä, että sain hyvän päästötodistuksen Vakka-Suomen Kauppaoppilaitoksesta ja pääsin sillä jatko-opintoihin kauppakorkeakouluun muutaman vuoden kuluttua. Hylkäsin kuitenkin kotimaisemat heti koulun päättymisvuonna ja muutin pääkaupunkiseudulle. Työurani olen tehnyt asuntotuotannon ja yleensä asumisen parissa, joten jotain vaikutusta tuolla ankealla vuokra-asumisella on saattanut ollakin.

Onnittelen kaikkia uusikaupunkilaisia kaksinkertaisesta juhlavuodesta ja toivottelen menestystä eteenpäin! Onnea myös kaupunkiin suuntaaville työnhakijoille ja menestystä työn saaneille ulkopaikkakuntalaisille asunnon löytämisessä!
Tarinan lähetti nimimerkki Koulukaupunki

Teemat

Be First to Comment

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *