#14 Nuuttipukkeina Uudessakaupungissa

Tammikuun 13.,vuonna 1974, Pietolan asuinalueella. Kuten aikaisempinakin vuosina, isosisko oli jo ennen joulua aloittanut Nuutinpäivän ohjelmamme suunnittelemisen. Mitä pukisimme, mitä esittäisimme. Tuntuu, että se oli nuuttipukkina olemisessa se tärkein juttu. Esitystä harjoiteltiin ja suunniteltiin.

Toki kai se palkkakin kiinnosti. Se oli yleisimmin Fazerin perinteinen lakupötkö, vaaleanpunakääreinen Suffeli, kiiltäväpaperinen Jim – tai sitten se appelsiini.Vaatteet kerättiin vanhempien vaatevarastoista. Miesten takkia, housuja, lätsiä tai äitien vanhoja kylpytakkeja jne. Kasvot maalattiin vesiväreillä ja mukaan otettiin tietenkin myös se laukku, kassi tai kori, johon se palkka kerättiin.

Enimmäkseen kierrettiin naapurustossa, valmiiksi tutuissa perheissä. Alueen kerrostaloissa asui tuohon aikaan myös ”muualta muuttaneita”, joille Nuutinpäivän perinne oli vierasta ja jotka vain raottivat oveaan. Me emme tuohon aikaan ja tuossa iässä ymmärtäneet, etteikö joku tuntisi nuuttiperinnettä lainkaan. Ovikelloa soitettiin, kysyttiin, saavatko nuuttipukit tulla sisään ja sen jälkeen esitettiin se joululoman ajan harjoiteltu laulu tai esitys. Jonain vuonna se oli Abbaa, toisena vaikka Viktor Kallboregia. Tuona vuonna taisi olla jotain ihan muuta. Palkka saatiin, kiitettiin ja jatkettiin seuraavalle ovelle.

Onneksi kotona isä usein otti meistä myös valokuvan, kuten tämän. Kuva on tosiaan 43 vuotta sitten otettu. Siinä minä, naapurin Pirjo, Marja ja isosisko nuuttipukkeina.

Mari Jalava

Kuvan on ottanut Matti Jalava

Teemat

Be First to Comment

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *