#6 Myllymäen pojasta peltiseppämestariksi, Osa 3/3

Kyl me sillo monelaissi kepui käsipelil tehti. Valtase Väino ol ruiskumestar, hän tek paloruiskuje kuparossi minu isän ol seppän, hän tek raurast runko. Me peltsepä tehti amme ruisku ympäris. Mää sai sit viäl tehtäväksen maalata punaseks koko hökötykse. Mestari te siros letku. Kyl niit tehti eri mallissi sarottaisi. Myäs vesiämpärei tehti suuri määri, se ol pääasias Helmruusi Lauri hommi. Peltimuuri oliva siihe aikka kans kovaste suosios, niit tehti mone mallissi ja lähetetti ympärs maakuntta. Ne oliva hyvi lämmittämä, taitava tulla uurestas käyttöhö, ko kotimaist polttoainet tarvittis suasita.

Läkkipellist tehti kans monelaissi kepui, mm maitoastia oliva sillo kovi tarppellissi. Litra mitoi tehti isoi määri, ne kruunatti nii et niist tul oikke virallissi mitoi. Tuatte lähetetti etupääs Turkku myynttihi.

Sit tul talvsota jase jälkke jatkosota. Viimäse sora aikan mää oli komennuksel Janhuas. Siäl tehti merimiinoi ja muit sotakalui. Rauha teo jälkke ruvetti tekemä puuvenei, mut se ei oikke onnistunu, tais olla johros ammattitairo puutet.

Vuan nelikymmentyhreksä mää sit rupesi pitämä oma liiket ja sitä jatku sain vuatte 1985 asti.

Vanha tyätava ja esine vaihrusiva toisiks. Suurin ja näkyvin tyä mikä minul oo ette sattunu oo meijä kirko torni päällystämine kuparil. Ko me tyän kans päästi ylämäisse huippu, risti juurehe, nii me nähti ristirunko 16 tuumase parru juurestas nii pehmiäks, etei ehjä puut enä ollu ko neljä tuuma verra. Mikä siin aut, ko koko risti ol otettava alas ja tehtävä mallirunko uus. Se runko ol kahreksankulmane ja se tehti ny neljämilli rautlevyst, pietti sisält ja päält ja käytetti risti pääl oleva kuparlevy uurestas. Ilmavaihrol risti sisäl viäl varmistetti, ete se pääs kosteaks.

Se jälkke oo plootsepä tyä paljo koneistunu, ennenvanha ol puunuija tärkki tyäkalu, ny ei sitä tunnet enä ollenka. Nii se o. Kehitys mene kaikil aloil ettipäi ja vanha ammati kualeva. Mää suko sentä et plootseppi ain tarvita, tyämenetelmä vaa muuttuva.

Mää harjoti ammattian yli viiskymment vuat ja tule kai peltti nakutettu nii kaua ko vasar käres pysy.

Muistelukse kirjot huhtikuus 1980 peltiseppämestari Reino Virtanen

*Muutamin kohdin korjattu syyskuussa 1987, tarinan ja viimeisen kuvan on lähettänyt lapset  Eira Liimatainen, Jukka Virtanen sekä Raija Blomberg.

Kuvituskuva Uudenkaupungin Museo

Teemat

Be First to Comment

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *