#5 Myllymäen pojasta peltiseppämestariksi, Osa 2/3

Mää meni kuitenki takasi Enruutil töihi, ko siäl ol muitaki entissi työkaverei. Siäl ol siihe aikka työs vanhemp peltsep Reinvalli Juss. Juss ol kaikimpuali erinomaine miäs, hyvä ammatmiäs, teatterijohtaja ynnämuut. Hän ol viäl muitte avuje lisäks miäleltäs huumorintajune ja hyvä seurmiäs. Totuure nimes täyty kyl mainita häne taipumukses ahkera lasi kallistelemisse. Siihe aikka mestar Enruut kuulus kaupunki rahatoimikamarihi ja tämä pit istuntojas ain perjantaisi tunni ennen tyäaja päättymist. Jussi ehrotuksest me tilatti kaffet koko joukol siks ko mestar men kaupunki asioi hoitama. Ko me päästi hyvä alkku kaffe juamises tuliki mestaril jotta asia verstaha ja näk meijä istumas penkin pää kaffejuantipuuhis. No, ällistys ol molemminpualine, mut Juss pelast asia ja tokas vaa et: ”Hän tapasi heidät lepäämästä.” Ei mestar siit mittä äänt nostanut, ko vet suus nauruhu ja läks. Kerra ol joku meist ottanu mestari parhama puuko ja rupes sil veistämä vasara vart. Puuko terä katkes, Juss pist katkennu terä tina kans kii ja putsas jälje hyvi. Puuko pistetti visuste takasi mestari koppihi. Terä tiätyste katkes heti, ko äi sil rupes veistämä. Ei hän sitä jekku huamannu, ihmettel vaa ko terä nii helposte katkes.

Juss ol myös mainio kaskujas kertoma. Kerra ko hän ol kolvi käres juattamas pläkämpäri, tul vähä vanhemp naisihmini häne tykös maitokan käres ja rupes puhelema: ”Oi voi sentä, ko mestar panis minu kans ko kerra oo kalu käres, ko läpi o keskel perset ja triitta nii jumalattomast”… Paras oo ko lopetta Jussi jutu tähä.

Pastor Peltone jourus kans siihe aikka teettämä talohos uure plootukato. Talo oo se siin Yliselkarul poliisilaitokse viäres, ny se oo Puhelinlaitokse omistukses. Pastor kysys sit molemmilt Ruusuvuarelt ja Enruutilt uure kato hintta. No, Ruusuvuare hint ol halvemp ja hän se sit tekiki. Enruuti verstas ol juur toispual kattu ja äi jourus ikkunastas kattoma ko kilpailija naput katto tois pual kattu. Pastor toi samoihi aikoihi kaffepannus tinattavaks Enruutil, mut mestar sanos pastoril et viä pannus sin, misäs paremmakki työs teetä, eikä ottanu pannu vasta, mikä ol meijänki miälest iha oikke.

Muistelukse kirjot huhtikuus 1980 peltiseppämestari Reino Virtanen

*Muutamin kohdin korjattu syyskuussa 1987, tarinan on lähettänyt lapset  Eira Liimatainen, Jukka Virtanen sekä Raija Blomberg.

Kuvituskuva Uudenkaupungin Museo

Teemat

Be First to Comment

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *