#3 ”Heipä hei, Ana dear!”

Laitila 14.5.40

”Heipä hei, Ana dear!

Pelkään pahoin, että lennätät tämän kirjeen pesään ennenkuin edes avaat tätä. Onhan aina parempi, ettei vanhoja haavoja saa repiä auki. Mä kuitenkin teen nyt poikkeuksen. Luin äsken ”vanhoja” kirjeitäni – m.m. ne, jotka olen saanut sinultä ”sieltä jostakin”. Pääsin jollakin tavalla lähelle sinua. (jos sellaista ymmärrät) Oli kuin nyt juuri olisit lähettänyt ne minulle. Nauroin vitsailullesi ”kuusi hurjaa lähtee saunareissulle” j.n.e. Kirjeistä päätellen te olitte melkein aina reissun päällä. Ja hyvä huumori teillä kuulemma oli, sehän se juuri vireessä pitääkin. – Sä lupasit mennä potrettiin siinä univormussasi. Olitko? Onnistuitko? Muistatko, että lupasit myös minulle? 

Mulla olisi niin hirveän paljon kirjoitettavaa sinulle. Mutta kun mä en oikein tiedä, mikä on sovinnaista näin meidän kesken nykyään. Luulenpa melkein, että kirjeen kirjoittaminenkin on vakavasti kielletty – koska sinussa ei 1 1/2 – 2 kuukautta sitten herättänyt minkäänlaista vastakaikua se pieni kirjelappunen, jonka epätoivoissani ja ikävissäni lähetin sinulle toivossa saada nähdä sinut. En tiedä, mutta minusta tuntuu, että tämä kirje on sääntöjen ulkopuolella. Sainhan virikkeen tähän sinun kirjoittamistasi kirjeistä. En tiedä, oletko vielä Ukissa. Toivottavasti. Muutenhan tämä voi joutua vääriin käsiin. Minäkin kävin – paremminkin vietin vappuni siellä. Se oli minulle jo 4:s vappu siellä. Luulen, että vielä vanhoilla päivillänikin tulen vapuksi U:kiin. Viime vappuna oltiinkin meillä – kuten ehkä muistat. Sinulla oli se uusi vihreä kesäpuku päälläsi. – Tänä vuonna sinä et edes onnitellut minua, kun täytin vuosia. Annan tämän nyt kuitenkin sinulle anteeksi. Tässähän on vain pitänyt paikkansa syyn ja seurauksen laki.

– Olen unohtanut kokonaan sanoa, etten ole enää sairaalassa Siellä ei tarvittu minua enää. Olen nyt sitten vaan kotona. Kotona en kylläkään ole paljoakaan ollut. Ensinnäkin kävin Vihdissä – lähellä Helsinkiä – tapaamassa rakasta veljeäni. Hän oli jollain tavalla tullut juroksi ja hiljaiseksi. Kesti hetken aikaa ennenkuin pato aukesi. Mutta jotain uutta ja vierasta hänessä oli – kuten sinussakin, jotakin sellaista, jota heti ei ymmärrä. – Sellaista oli sinussakin. Vieläkin olet minulle kuin keiju, josta osa lehdistä pysyy itsepintaisesti kiinni. Silloin, kun sinua eniten rakastin, ihailin ja kunnioitin – silloin maalasit kaiken mustin värein. Tätä en ymmärtänyt silloin – se ei yksinkertaisesti tahtonut mahtua tyhmään päähäni. Sodan ajan kesti unsere Liebe, mutta rauha murskasi sen. Se on todella kummallista. Nyt, kun olisin tahtonut pysyä lähelläsi, kaikki menikin toisin. Olen monta kertaa ajatellut, eikö oikean eron jälkeen pitäisi tuntea vapautusta. Miksi teimme eroa silloin, kun sitä vähimmin olisimme odottaneet? – Silloin, kun siihen ei enää olisi sisältynyt tuskaa, vaan vapautusta – silloin olisi se ollut molemmille parempi. 

Suo anteeksi, en tahtonut puhua sinulle enää tällaista. Mutta joskus tuntuu niin vaikealta yksin kaikkea miettiä. Pidän sinua sittenkin vielä ystävänä ja toverina, jolle voin tehdä tällaisia tulivuorenpurkauksia. Mutta en pyydä sinua enää ajattelemaan sitä kaikkea, jos se on sinulle kiusallista. Olisin vain toivonut, että silloin olisit sanonut kaiken suoraan. En ole päässyt vielä kaikesta selvyyteen. Joskus se tuntuu päivänselvältä – toisinaan taas tämä kaikki on kuin sekavaa vyyhteä. Jos voisin uskoa yhteen olettamukseeni, niin silloin ehkä ymmärtäisin kaiken, mutta sekin tuntuu mahdottomalta. – Sanoit silloin, että otan kaiken liian vakavasti. Tai liian vakavasti en ottanut. En ole koskaan ajatellutkaan, että meillä kummallakaan olisi mitään velvollisuuksia toisiimme nähden. Ajattelin vain, että aika selvittää kaiken joko puolin tai toisin. Mutta sitten tulikin kaikki niin yllättäen – hetkellä, jolloin vähiten olisin sellaista odottanut. Mahdatkohan ymmärtää minua. 

– Ana, anna anteeksi, että kirjoitan sinulle nyt tällaista. Tarkoitukseni oli alunperin kirjoittaa entiselle Analleni, mutta – onhan keventävää sanoa joskus ajatuksensa julki. Älä välitä tästä. 

Toivon sinulle hauskaa – tosi ihanaa kesää!

Sittenkin sinun…”

Kirje on löydetty Vuorikadulla sijaitsevan, 1900-luvun alussa rakennetun talon vintiltä.

Teemat

Be First to Comment

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *