#210 Hakitsussa kokeiltiin mukavaa koulua

Hakametsän koulussa kokeiltiin noin 35 vuotta sitten yhteisökasvatusta.

Sen keskeinen idea oli oppilaiden osallistaminen, Jokainen sai äänestää koulun ja luokan asioissa. Yhdessä tehtiin luokan ja koulun säännöt.  Yhdessä käsiteltiin ongelmatilanteita. Toki opettajan tehtävänä oli kertoa mitä laissa säädettiin ja mikä oli luvallista.

Tavallisesti  tärkeimpänä sääntönä oli KETÄÄN EI SAA KIUSATA. Tai jos pyrittiin positiiviseen ilmaisuun OLE HYVÄ KAVERI, tai OLE YSTÄVÄLLINEN MUILLE.

Luokissa istuttiin ryhmissä.

Ryhmät keksivät itselleen nimen, usein eläimiin tai sen ajan supersankareihin liittyvän. Koulunkäyntiin liittyviä töitä jaettiin ryhmien  hoidettavaksi.Joku ryhmä pyyhki taulun puhtaaksi, toinen kirjoitti annetut läksyt taululle. Joku ryhmä teki esityksen. Tehtävät vaihtuivat viikottain. Ryhmien kesken saatettiin myös esimerkiksi tarkistaa läksyt.  Tehtävät kiersivät ryhmien sisälläkin.

Tavoiteltiin omalle ryhmälle merkintöjä esimerkiksi hyvästä työrauhasta.Kuukausittain arvottiin tai muuten muodostettiin uudet ryhmät. Näin tultiin tutuiksi kaikkien luokkatovereiden  kanssa.

Luokan kesken oli kokouksia. Niissä päätettiin luokan omien asioiden lisäksi edustaja koko koulua koskevia asioita valmistelevaan ryhmään. Kaikki kokoontuivat kerran kuussa käsittelemään ajankohtaisia asioita juhlasaliin.

Kankealta kuulostava  tapa vei aikaa enemmän kuin johtaja-Arskan oma päätös olisi vienyt, mutta asiasta tuli näin yhteinen. Jokainen lapsi oli mukana, kunnioitettuna yhteisön jäsenenä.

Mahdollisesta kiusaamisesta kyseltiin nimettömin lapuin. Mikäli joku oppilaista mainittiin kiusaavana tai pelottavana luokkatoverina, siitä kerrottiin ensin kahden kesken ko. oppilaalle.

Joskus kokouksessakin kyllä puitiin näitä ikäviä tilanteita. Taisimme kuitenki elää pääasiassa ihanassa idyllissä… vai onkohan aika kullannut muistot?

Opettajat pitivät vapaamuotoista päiväkirjaa kokeiluun ja ilmapiiriin liittyvistä tapahtumista.   Kokeilusta seurasi myös kouluttautumista ja palavereiden pitoa opettajien kesken. Aika paljon aikaa kului työpaikalla, mutta toisaalta tutustuimme myös toisiimme. Taisimme saada  vähän palkanlisää kokeiluun osallistumisesta. Uusikaupunki satsasi rahallisesti koululaitokseensa, silloin elettiin hyviä aikoja.. Hökö oli edistyksen mies, Aulis Pitkälä opetuspäällikkönä myös innostunut sosiaalisten taitojen ohjaamisesta.

Kiva koulu-menetelmää on viety ulkomaille ja sille on annettu palkintoja. Paljon nykyään esillä olevista kiusaamista estävistä menetelmistä oli käytössä jo meidän yhteisökasvatuskokeilussamme.

Kokeilu oli itselleni hyvää jatkokoulutusta ammatin hallintaan ja pedagogian arvostamiseen. Pohdin paljon työtapoja ja otin innokkaasti käyttöön uusia ajatuksia.

Kanssakäymisen taidot tulivat työssäni yhä tärkeämmiksi, ja siirryin vähitellen erityisopettajaksi. Asperger-linjan erityisluokanopettajana kaikki keinot ja konstit olivat kullan arvoisia, ja työkalupakki aina täydennyksen tarpeessa.

Tuntuu mukavalta katsoa eläkemummona taaksepäin. Silloinkin yritimme tiedonjakamisen lisäksi kovasti ratkoa suuria asioita, opettaa myös itsetuntoa ja sosiaalisia taitoja.

Kokouksien määrä olisi ehkä pidemmän päälle kyllästyttänyt. Ennen sitä taisin jo lähteä jatko-opintoihin.  Muistan lämmöllä niin työyhteisöäni kuin monia oppilaitakin Hakitsun ajalta.

Heidi Nummila, Hakametsän koulun opettaja  noin 1978 – 1985

Teemat

Be First to Comment

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *