#204 Kommellusten KOP Torinkulmaha 1964 osa 1

Ammatkoul ol päättyn pari vuat takasi. Se jälkke olin parin kerrostalohomma jälkke lähten kolmen konkartimpuri porukka rakentama omakotitaloi. Mul tul semne ajatus et mul uskotti vaa semssi rupuhommi. Mää huamauti siit asiast, mut vastaus ol et ”lähr kotti parkuma”. Nee talo valmistusiva siihe aikka ko ol vanh KOP purettu torinkulmast ja ruvetti uut rakentama. Mul ol semne olo et vaik kärsä oliki ollu muu kotti jaakamas, nii se ol antan seljän takan, jotta semmost suasistust et muu voiras otta sin hommihi eikä ollukka mistä rupuhommas kysymys.

KOPin tyämaal tullesan vastav mestar sanos et jaaha, siält tul mittamiäs tyämaal. See oliki semne virk, mihin kelpas vaan hyvin kokenu ammatmiäs eikä mittä keltanokki. Mää lupasi kumminki ruvet siihe homma. Konkari vähä eppälivä, et mahtak tommosest mukulast ol siihe paikal. Kaike lisäks virnuiltti, et taita täsä täytty olla varppaillas ko oikke koulunkäyn timpur tullu tyämaal.

Heti siin alkuvaihes yks konkar kysys, et ”onkost suul jäsenkirja?” Anno varmaste huano vastaukse ko sanosi, eten mää semssi kirjoi tarvit. Seuraval kaffetiimal kuulus konkarosastolt luattamusmiähe suuntta, et ”kirjotas tol pojal kiri, ei tomse rääpäle tähre kannat eres istu”. Siin olis ollu toisen vaihtoehton, et olis koonu ne vaatimattoma työkalus ja siirtyn airan taaha kattoma niit hommi. Siihe aikka ”toveri” pitivä huale, et järjestäytymisprosent ol jämt sata. See kiri ei ollukka mikkä helppo opus. Mont kertta se velvot ussemas firmas kattoma tovereitte ja kavereitte asioi ja erui, et nee oliva kunnos. 51 vuat sitä kirja tul vähittäismaksul maksettu ennen ko heivasi. Tyänteko jatku viäläki 24 tuntti vuarokaures ja aira sisäpual ilma kirja.

Panki kulma tyämaa ei ollukka niit helpomppi, ko mee ollan tääl aika paksu savipolstarin pääl. Maa alane kerros vaares kaivama kymmenssi kuarmi savi pois. See jälkke viäl käsipeli kaivetti antura peruskaljoho. Tyäparei ol muutama: toine kaivo ja toine vet ämpäril ylös. Sit käve orottamatone yllätys ko see kauppakunna ja panki väline katu ol nupukivest. Noo, yhtäkki see painus ja aiheut kauhia savivyöry. See tul ko hyäkyaalt. Ol nii hyvä tuur, et see tul vähä yli yhreksä aamuste, et kaik äijä oliva ylhäl siält pohiformuist kaffel. See olis ollu pirun paik tupettu sin savehe ko kaivorenkka, mikä oliva formun, ol kaik sikisoki siäl saves. Ekkerodde Aarne tul päivä siihe muu kansan ihmettelemä tilannet. Mää meni viäl lissämä pensa prasuhu ko sanosi, et ”see voi viäl aptekkiki valut toho monttuhu”. ”Älä helkkaris tommost ennust”, Aarne sanos ja muu täyrys vähä rauhotta ja sanosi Aarnel, et ”kyl mee olla tolkattu toho apteki seinustal plankui pystö savehe, ete see sin monttun tulis”.

No, paikallas see aptek pysys ja kaikes rauhas saiva välittä troppejas. Määki jourusi siihe see verra mukka ko yks kaver pyys, et hakisink mää hänel troppotu. Sanosi hänel, et hae ite ko kaup oo iha viäres. Hän sanos, et hän käve sisäl, mut sanosiva, et hän oo niipaljo saan sitä troppi viimeaikan, et piräs olema pahukse hyväs kunnos. Mää katos, et kippiä näköne ol ja pääti autta. En muist mitä riaknoosi yriti tyrkyttä sil farmaseutil, mut sain kumminki potu anestroppi. Sit kon tuli ulos potun kans, nii kaveri ilmest huamas, et pahukse hyvä lääket se oo. Hetkes oltti paljo tervemä näköne, vaik ei ollu viäl pisaraka lääket otettu. Mut see tropivälittämine jätetti siihe ja jatketti panki rakentamist.

 

Tarina jatkuu huomenna!

Muistel Aatu – Yks KOPin rakentajist

Teemat

Be First to Comment

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *