#193 Sananparsia Uudestakaupungista osa 46

  • Nii mene sisäl net poffatta. Ikä Hinner joe Eerki kenkänaola.
  • Nii mene ko toivo mut ei juur nii hyvi.
  • Nii se ny men ja pelas mennesäs, et fiuu.
  • Noh tuvan takka tiä Turkkun mene, siält onkalost ja siält venkalost, ja Serän pirtin takka.
  • Noh puluki vaa, sanos fang fyärär.
  • Ne oo sänt rahoi ja ei niit saassekkotta ” Sanos Martla apteekis.
  • Noh sil oo ko enkelin kasvo sanos vanh piik kissan poikki.
  • Nyh see priista kaik kuhilas sekasin, ko näin tuule. (priista – riipotta – rikko.)
  • Nah arppa ne kaik ratkase. (sanos Vikune ko muntta morssent tarjotti.)
  • Nyh tul se uutne nii yht aikka, pistäkkä jouttu limppur uuni, ko meijä limpu nouseva joo. (sanos yks ämänt ko limpu lapjot jo orot. ” Huoma – oli yks yhtene limppute lappi kyläs, vaa. se oli suureve ko tavalline leip lappi: (lapio)
  • Niin niit mukuli oo ko pask ruaho. Sana pellon pasko – sama kuin – rikka ruahoi. )
  • Nyh tul kylm rink ympär taka pää. (kuin joku pelästy – tai hämmästy – (ajatusten vastakohta)
  • Nii se vaa nyssit oo se häne osas täsä mailmas.
  • Niin kropsis vaa, äänteli ruajukki ko penki al heitetti.
  • Näin kamala, kumpa se ol – sika – taik Neeker. Sanos Mat ko kyläst kottit tuli.
  • Nii hä oo synkki ikä Kranku satik, sanos äite isän partta.
  • Nyh söis se syljetyn kaalis.
  • Ny olen täyn, vattakin kiit kosk rööhäs.
  • Näyt leippä vaa nii kyl se päräs tule.
  • Ny oo kokeilu kursi sanos äite, isäl, ko tytär tiäl pojan kans juttel.

Olemme saaneet luvan julkaista tekstimuodossa Kansallisarkistoon kuvina kootut sananparsikortit Uudestakaupungista. Tästä julkaisusta löytyvät kortit numero 901-920. Keräyttäjänä on toiminut Varsinaissuomalainen Osakunta. Kaikista korteista löytyy leima Kustaa Valo, Uudenkaupungin seutu, 11. V. 1931.

Teemat

Be First to Comment

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *