#189 Sananparsia Uudestakaupungista osa 44

  • Oo se nii nollolles ko loukken poik leton kaljol. (sanottin: sala surevista)
  • Otah heoselt koiso pää oo. Vastaus – jos joku vaati liika maksoja.
  • Ot aikonas vaari taik teke klaari, etes karuk kaupojas. (varoitus)
  • Oi voi tätä mailma ja Pehro vanha mylly. (surkkeuden tilas sanota)
  • Oi kutes sääst viuluas ko se joka päev kirise. Sanos äm – ko äi vaevojas valitteli. .
  • Oli nii suurek ko Kullerhää – ja viina ko itämeres vet. (kehuttin muinan pidoi)
  • Oi voi ko maa jyskät ko puu kaarus. Sanos Katavisto ko katavan kaas.
  • Oo niinko Hinner joe Eerki kenkä naolak, ko mene ilma nasklit sisäl net. poffatta
  • Onnettomus oo usse laiska osa veli.
  • Oi julma kui oo kaunis, koo ruma oikke.
  • Oi silu piän karvane kos ole nii laahattu ko Hakala Eeva juatettu.
  • On syrän hyvä hellä rakas Mut kaippu toinen pual.
  • Osas isät etsi ruuhipuu, ja ossa pojat moni muu. (kehitystä)
  • Onnes koke nii voittos näke – sano yritteliä.
  • Olen minäki pali kiärtän mut en mailma ko tahku (sano Karipoik.)
  • Oi poik parkka, nisk oon ko hakokirve vars. (Puhe laihasta.)
  • Oo semne niskakin ko sial – ei juur niin paks mut yht likane, tahrentunu. Sanotan pilaksi likasesta.
  • Oo semne nälk ete ihmisest tun, ko vaattest. (Leikki juttu rualle tullessa.)
  • Oo semne nälk et jo näkky fiira – ete os leippa kättes otta. (oli leip lop. ei ollut leipä.)
  • Ole nii vanh eten tun omi väkki ko äänest. (sanos faar)

Olemme saaneet luvan julkaista tekstimuodossa Kansallisarkistoon kuvina kootut sananparsikortit Uudestakaupungista. Tästä julkaisusta löytyvät kortit numero 861-880. Keräyttäjänä on toiminut Varsinaissuomalainen Osakunta. Kaikista korteista löytyy leima Kustaa Valo, Uudenkaupungin seutu, 11. V. 1931.

Teemat

Be First to Comment

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *