#188 Hakametsän koulu

Oli elokuinen aamu 80-luvun puolivälin tienoilla. 6-vuotias tyttö asteli vaaleanpunaisen kissan ja koiran kuvalla koristeltu reppu selässään Jalavatien korkeasta kerrostalosta vanhempansa saattelemana Hakametsän kouluun. Alkamassa oli tytön ensimmäinen koulupäivä.

Suureen päivään oli valmistauduttu uuden repun lisäksi leikkauttamalla pitkät hiukset lyhyiksi. Hiukset oli porrastettu ja taakse oli jätetty pitkä hiushäntä aikakaudelle ominaiseen tyyliin. Uutta olivat myös harmaanmustat nahkakävelykengät, joista tyttö ei erityisemmin tykännyt. Hiukan tyttöä harmitti, että molemmat etuylähampaat olivat lähteneet isoveljen suosiollisella avustuksella juuri ennen koulun alkua. Hymyillä pystyi ensimmäisenä koulupäivänä vain ujosti, jotta iso rako hammasrivistössä ei näkynyt kaikille.

Tyttö sai opettajakseen Aarnen, koulun rehtorin. Varsin pian tyttö huomasi, että oli lottovoitto saada Aarne opettajaksi. Aarne oli tämän päivän termin mukaisesti lujasti lempeä. Aarne osasi pitää luokassa järjestyksen ja opiskelurauhan olemalla aikuinen ja läsnä oppilaille. Välillä järjestyksenpidon avuksi tarvittiin Aarnen tiukka katse ja äänen korotus. Aarne oli huumorintajuinen, leikkisä, lämmin ja turvallinen aikuinen. Aarne kertoi tytön mielestä hienoja tarinoita ja Aarne myös tiesi historiasta kaiken. Aarne kannusti luovuuteen ja rohkaisi itsensä ylittämiseen. Aarne jaksoi aina kehua ja ihailla tyttöä. Tyttö oli alakouluaikana innokas esiintyjä erilaisissa näytelmissä, kuoroissa ja muissa esityksissä, vaikka pohjimmiltaan ujo olikin. Tytöllä oli kavereidensa kanssa tapana tehdä koulussa tanssiesityksiä. Aarnelta sai aina luvan harjoitella tanssikuvioita välituntisin luokassa ja koulun jälkeen liikuntasalissa. Näitä discotanssiesityksiä tyttö kavereineen sitten esitti koulun aamunavauksissa. Ensin aamunavauksissa kuunneltiin hieman Jumalan sanaa, laulettiin virsi ja loppuhuipennuksena oli tyttöjen tanssishow upeine vaatteineen. Vaatetukseen kuuluivat sifonkihuivit, minihameet ja tietysti neonvärit. Tanssiesityksiä tahditti kasettisoittimesta soitettu hittimusiikki Sabrinan, Kylie Minoguen ja Jason Donovanin laulamana. Estradina esityksille toimi liikuntasalin näyttämö.

Tyttö oppi Aarnen opetuksessa tietysti lukemaan ja kirjoittamaan. Kaunokirjoitusta harjoiteltiin ahkerasti. Kaunokirjaimista pieni r oli tytön mielestä kaikkein vaikein tehdä oikein. R-kirjainta tyttö sai tehdä kotiläksynä monta kaunokirjoitusvihon sivua. Omien pienten tarinoiden kirjoittaminen oli tytön mielestä äidinkielen tunneilla kaikkein mukavinta. Musiikin tunneilla laulettiin Lentäjän poikaa ja Kolmea iloista rosvoa. Aarnen johdolla tyttö harjoitteli muun luokan mukana lauluesityksiä kevät- ja joulujuhliin. Matematiikasta tyttö tykkäsi. Kertotauluista Aarne piti kilpailujakin.

Tytön luokan vieressä oli hieno ja vähän jännittäväkin tietokoneluokka, jossa oli muutama kovaa surinaa pitävä tietokone. Tietokoneilla pelattiin matematiikka-peliä. Liikuntaa tytölle opetti Merja. Liikunnassa muun muassa hypittiin tamburiinin tahdissa, pelattiin polttopalloa, pesäpalloa, luisteltiin ja hiihdettiin. Talvisin koulussa järjestettiin aina hiihtokilpailut koulun vieressä sijaitsevalla pururadalla. Kaikkien piti osallistua kisoihin, tietysti myös tytön. Tyttö ei hiihdossa ollut erityisen hyvä ja usein hän saikin kuulla takaa huudon ”latua, latua!”, kun myöhemmin kisaan startanneet kilpailijat halusivat ohittaa hänet. Aarnen ja Merjan lisäksi koulussa oli myös muita mukavia opettajia. Anna-Maija, Ritva, Eeva ja Jukka jäivät erityisesti tytön mieleen.

Tyttö oppi vuosien aikana tuntemaan Hakametsän koulun jokaisen kolkan. Paras paikka koulussa oman luokan ja pihan jälkeen oli tytön mielestä ehdottomasti ruokala. Ruokalassa työskenteli niin mukavia ja taitavia keittäjiä. Keittäjien kanssa tyttö kavereineen kävi höpöttelemässä usein myös ruokatunnin tai koulun jälkeen. Välillä keittäjiltä sai juttelun lomassa herkuteltavaksi eskimopuikon tai vohvelikeksin. Keittäjillä tuntui olevan aina aikaa tytön ja kavereiden jutuille. Hakametsän koulun piha oli iso ja siellä oli aina paljon tekemistä. Pihalla tyttö leikki muun muassa kukkulan kuningasta, rosvoa ja poliisia, peiliä, väriä, hyppi ruutua ja hyppynarua, heitti kuulia (valkoiset marmorikuulat olivat tytön mielestä hienoimpia), juoksi kilpaa ja pelasi keinupalloa. Pihalla oli myös kiipeilyverkot, mutta niihin tyttö ei uskaltanut mennä. Koulun pihalla tyttö vietti aikaansa paljon myös koulun jälkeen. Heti koulun päätyttyä piti tietenkin mennä kotiin, mutta usein tyttö kavereineen palasi vielä koulun pihalle leikkimään ja vähän vanhempana kikattelemaan mukavien poikien jutuille.

Koulusta tyttö sai paljon kavereita, joiden kanssa hän vietti aikaa myös koulun ulkopuolella. Tyttö löysi koulusta parhaan kaverin, joka on pysynyt tytön rinnalla tähän päivään asti. Tyttö oppi huomaamaan, että kaikki lapset ovat erilaisia. Aina ei ollut helppo tulla toimeen muiden kanssa. Tyttö harjoitteli koulussa ihmissuhteiden jaloja taitoja. Tyttö oppi myös, että lapset elivät mitä erilaisimmissa perheissä, kaikilla ei ollutkaan samanlainen perhe kuin hänellä itsellään. Hakametsän koulussa tyttö koki myös ensimmäisen ihastuksensa. Ihastus oli tytön kanssa samalla luokalla oleva poika. Poika oli tytön mielestä tosi söpö. Poika oli tyttöä päätä lyhyempi, mutta se ei haitannut ollenkaan hitaiden tanssimista luokan discossa. Tyttö sai käydä Hakametsän koulua neljä vuotta. Oli surun ja murheen päivä tytön saadessa kuulla, että viidennen ja kuudennen luokan hän joutuisi käymään kaukana Pohitullissa asti. Säästöt tai mitkä lie olivat syynä siihen, että osa koululaisista siirtyi kaupungin toiselle puolelle oppimaan. Hakametsän koulu oli tytölle turvallinen yhteisö. Koulu oli lapsen kokoinen ja näköinen. Hakametsän koulusta tytön oli hyvä ponnistaa isommille areenoille. Kiitos Hakametsän koulu ja sen aikuiset!

Nimim. Hakametsän tyttö

Teemat

Be First to Comment

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *