#182 Sananparsia Uudestakaupungista osa 41

  • Oi vanha poikka sinust oon tullu vaa kokkaran pappa.
  • Opiks koeral kylm saun.
  • Oma koto vaik olis kylmäki, lämmiält se vaa tuntu.
  • Olsi ne maas ni minäki niit soitasin. Sanos esa pyhä kelloi.
  • Oo sul jäneksen tava karak kauvas, ja tule liki jäl.
  • Oma saun, ja harvo mä siäl käy; ja ei sittekä saa tarpekses olla. Sanos Isänt ko kolmen tiiman takka mentti pois käskemä.
  • Oo merkillist kutei pysys säärysäs, ko nykki men kala äijä flik kraatli oppi.
  • Olut ja viina joisi jost vaa jostan saisi ja jos talon kannataisi.
  • Oo niin kullan kaunis ko Riikin kuko.
  • Oi pahuksen tunnoton ko löi tekkiätäs päähä, Sanos Könni ämänt ko puukuakkar isänän tapo.
  • Oi lärvät sun pite lemistäs, ko see käy klämppärmäisest…
  • Oo niin kuuma ko Pertlin kesä.
  • Otaks ossa kans tämä o puulaaki asi `Sanos Vekkul ko lapse elatust vaaditti,
  • Oi nyh koohot sentä, ko teki siks vast tuule Sanos Jopi Jant ko flota reedan tuli.
  • On niit muitakin musti, ei vaa mullin pasko. (verratan jotain vastenmielistä, harmia. ) y  m.
  • Oi polonen polo ko nyh tul hiljaseks. Sanos kello soittaja, ko kello halkes.
  • Ot kaks kapula kättes ja pela, Sanos isä ko poik soittokuntta oppihi läks.
  • Ol niin paha ja häi kos tahro – mut kyl kruun su joskus koulutta.
  • Oi voi kon toises saava siirappi syärä, ja en minä saap puhellakka.
  • Orotast isä, et mä ota voin pois housustas. ” Sanos äite, ko isä oli pimjäm päite istun voi fattihi, ja voi oli tarttun housun takapual.

Olemme saaneet luvan julkaista tekstimuodossa Kansallisarkistoon kuvina kootut sananparsikortit Uudestakaupungista. Tästä julkaisusta löytyvät kortit numero 801-820. Keräyttäjänä on toiminut Varsinaissuomalainen Osakunta. Kaikista korteista löytyy leima Kustaa Valo, Uudenkaupungin seutu, 11. V. 1931.

Teemat

Be First to Comment

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *