#147 Merefesti – nyt seilataan

Vuosikymmenen kuumin Merefesti 2007  jätti jälkensä palaneisiin huuliin ja painoi ihoon pakanamaan karttaa muistuttavan kuvion. Tuosta vuodesta olisi montakin tarinaa ja katsotaan palataanko niihin vielä tämän projektin puitteissa. Vuoden 2007 festien jälkeen kävi myös selväksi, että vanhalla budjetilla tapahtuman kehittäminen olisi todella vaikeaa. Koordinointiin ei ollut rahaa, joten vuosi 2007 meni ihan harjoittelun piikkiin. Kunnianhimoinen tavoitteemme parantaa palveluja, hankkia nimekkäämpiä esiintyjiä ja kerätä pohjakassaa juhlavuotta varten tuntui haastavalta. Vuoden 20007 budjetti oli jo tuplat edellisistä vuosista ja sekään ei riittänyt kuin juuri pakollisiin kuluihin, saati oikeaan juhlavuoteen. Samaan aikaan velvoitteita tapahtumajärjestäjille tuli lisää. Velvotteisiin kuului mm. tiukemmat järjestyksenvalvonta- ja vartiointisäännökset, jotka kasvattivat kuluja – yhtälö oli haastava.

Pohdimme pitkään, että olisiko jokin osa tai koko festit muutettava maksullisiksi. Yleinen harhaluulo oli, että kaupunki kustansi koko lystin ja se vaikeutti entisestään maksullisuuteen siirtymisessä. Useiden ideointikertojen jälkeen päädyimme kokeilemaan vapaaehtoista silikonista kannatusranneketta, jota myytiin 3 ja 5 euron hintaan vuoden 2008 festeillä. Rannekkeissa oli mukava festilogopainatus ja uskoimme tuotteeseen oikeasti. Hinta oli mielestämme halpa laadukkaasta ohjelmasta ja ranneke itsessäänkin sellaista asiallista keräilykamaa. Unelmamme oli, että kun festien kolmekymppisiä vietettäisiin vuosien päästä, voisi ranteisiin ripustaa kymmenen vuoden varrelta eri väriset rannekkeet ja jatkaa bailausta.

Toisin kävi. Vastaanotto oli suorastaan vihamielinen. Vaikka kyseessä oli puhtaasti vapaaehtoinen maksu, haistattelujen määrä myyntiyritysten yhteydessä yllätti. Palauteteksti oli pääosin niin laadutonta, ettei olisi uskonut niiden lähteeksi ihan tavallisia aikuisia uusikaupunkilaisia, jotka moikkaavat torilla ja kaupassa ihan iloisesti. Työharjoittelijani muistelee tuota aikaa vieläkin kauhulla ja on monesti maininnut myynnin olleen raskainta ja raadollisinta hommaa mihin on koskaan sitä ennen tai sen jälkeen joutunut.  Säilytin myymättömäksi jääneitä rannekkeita vuosia ja vasta nyt – tänä vuonna – päätin lopulta luopua niistä ja kärräsin laatikot kaatopaikalle. Ehkä oli aika päästään lopullisesti irti tuosta ajasta.

Alunperin en ollut suunnittelu kirjoittavani tästä Merefestien taloudellisesta puolesta, mutta koska tänä vuonna Merefestien maksullisuus on puhuttanut laajalti, niin mietin, että ehkä taustoja olisi joskus hyvä avata ja kertoa, ettei maksullisuusasia ole ollut puheena vain tänä vuonna, vaan että sen osuutta festien kehittämisessä on puhuttu pitkään.

Itse festivaali sujui jälleen aurinkoisssa merkeissä. Supistimme aluetta niin, että myyjät olivat yhdessä rivissä sillalta Möljälle, jättäen avoimen merimaiseman ja Möljällä rannan vapaaksi. Esiintymisteltta ja lava sijoitettiin Möljän parkkialueelle. Ohessa mukavia kuvia tuolta vuodelta. Dinturist juhli 10-vuotista taivaltaan ja moottorisahajonglööri Juha Kurvinen heitteli moottorisahoja päälavalla.

Sonja Stenman (Kuvat festien hovikuvaaja Tellu Peltonen)

Toimin osana Merefestien järjestelyporukkaa vuosina 2007-2009 koordinaattorin roolissa. Nämä muistelut perustuvat ainoastaan ja vain omiin subjektiivisiin muistoihini  ja sain ne omasta päästäni! 

Teemat

Be First to Comment

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *