#140 Lakkiaiset

Tulihan se päivä, omenapuiden kukkiessa, toukokuun viimeinen päivä, lakkiaispäivä. Tuohon aikaan, yli kolme vuosikymmentä sitten, pojilla oli juhlapäivänä päällään vaaleanharmaat lyhyttakkiset Spencer-puvut ja tytöillä lähes poikkeuksetta valkeat jakkupuvut ja valkoiset avokkaat.

Gaudeamus Igitur laulettiin vesi silmissä, kuunneltiin se vaihto-oppilaan puhe ja Laakson Antin vakavasävyiset sanat, joissa kuitenkin ehkä oli luettavissa vähän sarkasmiakin. Tilaisuuden päätyttyä kokoonnuttiin koulun pihalle ottamaan vastaan halaukset ja ruusut. Sen jälkeen käveltiin kulkueena ensin uuden kirkon sankaripatsaalle ja sitten vanhan kirkon sankarihautausmaalle. Molempiin jätettiin ruusut. Yhteiskuva otettiin kirkon portailla. Vasta sitten lähdettiin kotiin juhlimaan.

Kotona sukulaiset ja tuttavat kävivät syömässä ne voileipäkakut ja tuomassa pankin lahjashekit. Kilisteltiin ja halattiin.

Illalla oli sovittu, että kokoonnutaan Kirstaan, mihinkäs muualle? Juhlittiin valkolakkia ja kesän alkua. Tavan mukaan käytiin valomerkin jälkeen grillillä. Äidin ompelemaan valkoiseen bleiseriin jäi pysyvät jäljet munahampurilaisen ketsupista.

Grillillä sana levisi nopeasti siitä, että ruotsinopettaja päästäisi meidät jatkoille kouluun. Sinnehän me ylioppilaat sitten kokoonnuimme. Koulun opettajanhuoneeseen. Ei siellä kyllä opettajia ollut, ei edes sitä ruotsinopettajaa. En tiedä, oliko tapa vai tehtiinkö näin vain tuona vuonna. Paikat taisivat säilyä kunnossa, enkä todellakaan tiedä, tuliko kenellekään koulun henkilökunnasta koskaan tietoon se, että ylioppilaat viettivät yön koulussa. Aamulla varhain itse kukin lähti koulusta kohti kotia, viimeisen kerran siitä oppilaitoksesta.

”ylioppilas86”

Teemat

Be First to Comment

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *