#129 Sananparsia Uudestakaupungista osa 19

  • Juntuste faar se loitsu tiäs se ero asiakki parans. Piikast ja trenkist oli ero tullu ja faar kinttas nee.
  • Jussi syrän tykyttä Maija – Maija – – ja kuin Maija sitä kuunteli ni siinä hän rakastui.
  • Jote tämä taut viinast paran, ni sit se oo kuolemaks – sanos äi ko kohmelos ol.
  • Joet vihityks tulis – nii salassi kuulis ja vihase ämmä, viimätteks näkis. Toivoi nuori miäs.
  • Jos sua vetel pohjaton mut talo oo ja pysy kaljol, sanos isänt ko talotas myyrä koet.
  • Miähes oo voima ja väkevyt – sano Kiltu jus ko kissa piiskas. ”juapune voiman kehumista”
  • Mistäst ny tuule, katon päält, vastas toine = ko tultti tuul mylly pyytämä ja ei myl joka tuulel käyny.
  • Menkko ny kyl äm ain puoles pitä, joku oli isänäl uskottan et trenk ja ämänt meni huvi reisul.
  • Maist ens ennenkos ota enemät, ei kaik makkar ol hyvä. – Räätäli mestari varoitti oppipoikaansa, joko oli ottanut ison kappalen – mutta oli hapanta ja ei saanut syödyksi.
  • Näeks nyrkki vaa sanos Tusla muar, ”muar oli suuttunut talon palvelus tytölle ja näyttänyt,-”
  • Nyh sata sano Somperi ko sauna laolt ammäs niska kus –  On tosi tapaus Uuden kirkon Lahdella 1870:nen luvulla – äi oli ollut vähän juovuksis, ja äm hauku saunas olles.
  • Nyh tule harm harmin pääl – – ko iso kivi vatan pääl – ” Sanos äite – kuin sai tiedon tyttärensä lisäävästä elämästä.”
  • Nyh se rakkaus jäi ko elämän paranukse teko, sanos friiar ko ero ot, ” Näyttä kuvausta hyvin paatuneesta yljästä.”
  • Ny oo kiiru, sano trenk jus ko housup palo. – ” jus ol varastan isänä piipu ja polt tupakki ja isänt osas tulla työ tupaan – trenk just piipun housun taskun, se viritti housut ja jus huus nyy oo kiiru.)
  • Nooh lykky tykö: – on hyvä myötä mielinen toivotus, sana
  • Nii mnääki ole kuullu oleks sä samal taval luullu. ”Puhutaan jostain epätietoisesta salaperäisestä kulku puhe tiedoista, –
  • Nii se oo siäl ko hul myllys – ” Sanotaan kuin joku harhaile toimissansa.”
  • Nee oo eri miähi – eri, ko koivu sahava koivu sano trenk. ”Oli sanansa änkyttävä trenki eikä osanut sahata.”
  • Omi ne kaik oo- sano kuuro isä – poik kysys flika nimi. Isäl oli paljon lapsia joita usein ihmeteltiin hän luuli että sitä vanha juttua on.
  • Oliks sä juavuksis häisäs – taik mitäs laolo ikä Alla joul kirkos..  Kuin ylkä oli laulellut hää päivänä piha maalla.

Olemme saaneet luvan julkaista tekstimuodossa Kansallisarkistoon kuvina kootut sananparsikortit Uudestakaupungista. Tästä julkaisusta löytyvät kortit numero 361-380. Keräyttäjänä on toiminut Varsinaissuomalainen Osakunta. Kaikista korteista löytyy leima Kustaa Valo, Uudenkaupungin seutu, 23.V.31.

Teemat

Be First to Comment

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *