#60 Ei, kyllä se on suomenpienhevonen

Asumme Lokalahdella kohtuullisen korvessa, eikä lähinaapureita käytännössä ole.

Muutamia vuosia sitten istuskelimme kotona ja yhtäkkiä mieheni hihkui riemastuneena: ”Meidän pihalla on poni!”.

Kaikenlaisia villielukoita olin pihallamme nähnyt, mutta poni kuulosti vähän absurdilta. Menin katsomaan ikkunasta ja toden totta, poni köpötteli pihatiellämme.

Menin ottamaan ponia kiinni vailla sen suurempaa suunnitelmaa. Onnekseni hetken kuluttua pihatielle ilmestyi myös nainen, mitä ilmeisimmin ponin omistaja.

Hänen saavuttua luoksemme totesin ilahtuneena, että ”Mieheni sanoi nähneensä meidän pihalla ponin, enkä uskonut, ennen kuin itse näin!”. Nainen vastasi tyynesti: ”Ei, kyllä tämä on suomenpienhevonen.” ja lähti taluttamaan otusta pois.

No, sitähän minä juuri hain, että onhan se paljon todennäköisempää, että pihalla on suomenpienhevonen eikä mikään poni. Vielä vuosien jälkeenkään minulle ei ole selvinnyt, mistä he tulivat ja minne menivät.

Pari kuukautta tapahtuneesta kuulin pihatiellä jälleen kavionkopsetta ja olin valmistautunut tapaamaan samaisen suomenpienhevosen. Vaan vähänpä minä tiesin. Tällä kertaa ääni tulikin sorkista ja pihatien päässä köpötteli vuohi. Onnekseni eläin oli talutushihnassa ja ihmisystävänsä kanssa he jatkoivat matkaansa eteenpäin. Vahingosta viisastuneena en mennyt enää juttelemaan. Ties vaikka sekin olisi oikeasti ollut lammas

-Sirkku, kuva Terhi Harju

Teemat

Be First to Comment

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *