#54 Kunnia niille, joille kunnia kuuluu osa 2/2

Isäni sai kutsun rintamalle 12.10.1939, määrättiin JR 13 ja osallistui taisteluihin Länsi-Kannaksella. Kaatui 23.02.1940 Kärstilän maastossa Honkaniemessä (Summan aluetta). Viimeisessä kirjeessään (saatuaan tietää äitini odottavan lasta (minua), hän oli sanonut: ”Nyt vasta se työnteko alkaa, kun tietää, kenen hyväksi sitä tekee”. Äiti oli neljännellä kuulla, kun isä kaatui, joten odotusajan murheet kannoin yhdessä äitini kanssa, ehkä siksi tunnen itseni liian herkäksi ihmiseksi. Kyynel tulee herkästi silmään.

Synnyin 13.7.1940 Turun Heidekenillä. Vaikka koskaan en isääni nähnytkään, se ilmapiiri, jonka hän loi ympärilleen, on helpottanut minun elämääni suunnattomasti. Nyt, kun ajattelen sitä työpanosta, jonka isäni lyhyenä elinaikanaan teki, nostan kunnioituksesta lakkiani häntä ja muitakin isiä kohtaan, jotka ovat uhranneet henkensä isänmaan puolesta antaakseen meille hyvän elämän mahdollisuuden.

Kuva Väinö Suomisen sankarihaudalta. Kuva Sirkku Hirvonen

Virtasen Lassen (Aimon poika) kanssa katseltiin 2015 kesällä Lokalahden sankarihautoja. Lasse kysyi: ”Pitäisikö tehdä jotain näiden hyväksi?”. Todettiin kyllä. Ristit olivat painuneet maahan ja olivat kallistuneet epämääräisiin asentoihin. Kiitos Lasse! Sankarihauta on nyt kunnostettu. Kunnianosoitus sankarivainajille.

Tämän tarinan kirjoitti Juhani (Väinön poika) Suominen.

Teemat

Be First to Comment

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *