Metallityö T. N. Wuoti
Vuonna 1952 isäni Toivo Nikolai Wuoti vuokrasi verstaan ja ryhtyi yksityisyrittäjäksi, hankittuaan Ruotsista ajanmukaista konekantaa. Korkean ammattitaidon omaavana metallimiehenä, liiketoiminta lähti hyvin käyntiin ja asiakkaita tuli kaupungista ja maaseudulta. Yritykseen palkattiin myös työntekijöitä.
Kesätöissä juoksupoikana 10 vuoden iässä
Kesäloman koittaessa olin myös minä työssä mukana. Työ ei ollut täysin vapaaehtoista, ja aamulla piti viimeistään kahdeksalta olla verstaalla. Pääsin kuitenkin vapaalle jo kello kahdelta, joten ehdin hyvin mukaan Hepokarin uimastadionille. Hepokarissa oli silloin 10m hyppytorni, 50 m uimarata sekä tilavat ja korkeat puulaiturit.
Työt, mitä 10 ikäiselle pojalla voitiin antaa, olivat tietysti rajalliset, mutta innostunut olin. Juoksupojan työt olivat kovasti auttamassa asiakaspalvelua, sekä töiden sujumista. Rauta- ja maalikaupasta piti usein hakea täydennystä jne.
Käteismaksut
Rahaliikenne toimi silloin toisin kuin nyt. Kaupasta sai ostaa yleensä vain käteismaksulla, joten työntekijöiden palkka maksettiin tilipussissa lauantaisin, joka silloin oli työpäivä, mutta vain kello 12 asti. Hyvin siis ehti ”viideltä saunaan ja kuudelta putkaan”, kuten Irwin lauloi.
Tehdyt työt maksettiin normaalisti käteisellä noudettaessa, mutta yritykset maksoivat tilauksensa yleensä toimituksen jälkeen laskulla ja tässä työssä juoksupojalla oli tärkeä tehtävä. Ensin oli liikkeen johtajan hyväksyttävä lasku allekirjoituksella, ja sitten rahat sai noutaa yrityksen kassasta. Johtajat olivat usein muualla kuin työpaikalla, ja niin sain jahdata heitä vihjeiden mukaan pitkin kaupunkia. Hyvä paikka saada meneviä johtajia kiinni, oli ravintola Kirstan Rotaryklubin lounas. Portsari antoi luvan vilkaista, ja jos huomasin etsityn, niin piti jäädä eteiseen odottamaan.
Isä oli kuitannut laskun valmiiksi, joten se oli todella rahanarvoinen paperi, josta piti pitää tarkkaa huolta. Äiti kirjoitti laskut kotonaan kirjoituskoneella (oli ollut Vason pääkassa aikanaan) isän erittelyn mukaisesti sekä huolehti liikkeen kirjanpidosta. Juoksupojan töitä tein myös kouluaikana koulun jälkeen polkupyörällä.
Kuvassa on kaksoisvalotus, joten oikealla näkyy äiti Hilkan pää. Asuimme silloin Helsingin Pankin piharakennuksessa Alisenkadun ja Koulukadun kulmassa, nyt siinä on kerrostalo, mutta kaunis keltainen piharakennus on vielä kunnossa. (Kuva T.N.Wuoti)
Tarinan kirjoitti Markku Wuoti Yläneeltä
Haluatko kertoa oman tarinasi? Voit lähettää tarinoita kuvineen osoitteeseen kerro@400tarinaa.fi
Be First to Comment