#46 Kosinta

Ajelin pitkän matkan kotiin Uuteenkaupunkiin aina pohjoisesta Suomesta asti. Avasin kotioven illalla 5.12.2010 eli itsenäisyyspäivän aattona. Pakkasta oli enemmän kuin tarpeeksi ja kotona putket olivat päässeet jäätymään. En ollut muistanut ennen lähtöäni tehdä asialle mitään, joten tokihan syy oli minun. Juuri omalta työreissultaan kotiutunut poikaystäväni oli vihainen. Tunnelma oli kotona kireä ja nukkumaan mentiin varsin kiukkuisissa tunnelmissa.

Itsenäisyyspäivänä meille tuli vieraita. Piti imuroida lattiat, pyyhkiä pölyt ja tampata matot. Eilisen kiukuttelut alkoivat aamulla unohtua ja putkikin oli jo sula. Miehen kanssa yhdessä tuumin siivottiin ja talo alkoi olla siisti.

Viimeistelin vielä keittiötä, kun mies huusi terassilta: ”Tuu auttaa näitten mattojen kantamisessa!”. Tallustin paikalle, avasin oven ja hämmästykseni oli suuri. Mies odotti terassilla ruusun kanssa polvistuneena. ”Kulta, mä rakastan sua tosi paljon. Tahdotko sä viettää mun kanssa loppuelämän?”. Kyllähän minä tahdoin.

Niin vaihdettiin kihlat kotona terassilla, mattojen keskellä, kovassa pakkasessa.

Jälkikäteen kuulin, että kosinta oli tarkoitus tehdä jo 5. päivä, mutta mies totesi minun olevan niin kiukkuinen, ettei oikeaa hetkeä löytynyt. Ja hyvä näin. Onhan itsenäisyyspäivä kihlapäivänä huomattavasti helpompi muistaa!

Teemat

Be First to Comment

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *