#16 Huvilaelämää Uudessakaupungissa yli sadan vuoden aikana, Osa 2/2

Matkat ja elämää kesähuvilassa

Koulujen kesäloma alkoi heti kesäkuun alussa jatkuen elokuun loppuun. Se merkitsi 1950-lopulta lähtien pitkää junamatkaa Helsingistä Uuteenkaupunkiin huvilalle. Hämärästi muistan jopa v. 1955 pitkän junamatkan Porkkalan vuokra-alueen läpi Turkuun. Pimennetyssä vaunussa tunnelma oli uhkaava. Myöhemmin junasta saattoi katsella venäläisten siniseksi maalaamia Porkkalan taloja. Junanvaihto Turussa ja höyryveturin savut saattoivat kesälomalle tulijat Kalarantaan, josta mentiin taksilla huvilalle. Kesä alkoi.

Päivät ”Tyynelässä” eivät olleet suinkaan loikoilua auringossa vaan täynnä työtä. Isoäiti komensi lapset kasvimaalle kitkemään ja leikkaamaan ruohoja omenapuiden alustoista. Isoisä saattoi livistää huvilalta kasvinkeruumatkoille, koska hän oli tunnettu botanisti, ja varsinkin Uudenkaupungin harvinaiset painolastikasvit olivat  kiinnostavia.  Eräänlaisena bonuksena lapset saattoivat päästä levittämään ”tuppilan” tuotoksia mansikka-, herne- ja vadelmamaille. Isäni jatkoi tätä kotitarveviljelyä perunamaineen, mutta itse olen luopunut kokonaan  ”ryytimaa” ajattelusta. Tosin vanhat omenapuut ja marjapensaat antavat vanhasta muistista yhä satoa, ilman suurta työpanosta niihin. Ennen oli tietysti toista, kun vihannekset, hedelmät ja marjat tuotiin syksyllä kaupunkiin vitamiiniravinnoksi. Nykyisin kaupungin pakastimeen tuodaan isoja mustikka-ja puolukkasankoja, joihin saalis kerätään ihan lähimetsästä.

Onneksi oli kuitenkin mahdollisuus päästä merelle. Vesireittimme kulkee Kasarminlahden ja Ykskoivun Matalan kautta, joskin se uhkasi maannousun takia umpeutua ennen vuosituhannen vaihdetta. Onneksi Ykskoivun rakentamisen myötä pohjukka ruopattiin ja nyt on vielä n. yhden metrin syvyinen väylä käytettävissä. Äitini nuoruudessa Kasarminlahden rannat olivat vapaat kaislikosta ja uimavesi oli kirkasta. Vionoja-nimisen joen saunarannassa voi vielä pulahtaa paljun lisäksi uimaan, mutta varsinaiset uimaretket tehdään kyllä veneellä lähisaarille, kuten tehtiin 1960-luvulla isoisän puupaatilla. Silloin ajeltiin mm. Urpoisiin, jossa nykyään asustelevat vain merimetsot. Toinen hyvä kohde oli Humalainen eli ”Amerikka”, josta uitiin salmen yli ”Australiaan”. Saaressa laitettiin nuotiokahvit ja käristettiin makkarat. Jalavan kirjassa todetaan:” Koko perheen yhteistä kesänviettoa puutarhanhoidon, uimisen ja kalastuksen lisäksi olivat purjehtiminen, huviretket ja yhteiset leikit ja pelit. Kroketinpeluu oli huviloilla suosittu ajanvietto, johon osallistuivat aikuiset ja lapset”. On sanomattakin selvää, että ”Tyynelän” varastossa on yhä alkuperäinen krokettipeli mailoineen. Nyt taitaa ”mölkky” vetää pihapeleissä voiton. Läheinen golfkenttä tarjoaa pelistä kiinnostuneille nautintoja samoin kuin sairaalan tenniskenttä.

Ennen vanhaan huviloilla kesänviettoon kuuluivat olennaisesti vierailut, visiitit muilta huviloilta tai kaupungista. Huvilaväen kesken käytiin vuorotellen vierailulla kunkin huvilalla, vietettiin kahvikekkereitä, kutsuja, galaaseja jne. Muistan käyneemme isoisän moottoriveneellä vierailulla pankinjohtaja Tuokkolan huvilalla Suntinkarissa. Sukupolvien vaihduttua nuo kontaktit ovat hävinneet. Nykyisin huviloilla vierailevat lähisukulaiset ja perheenjäsenten omat ystävät. Eräs parhaista muistoista ovat kaksipäiväiset poikamme häät, joita monikymmenpäinen vierasjoukko vietti UPS paviljongilla ja seuraavana päivänä ”Tyynelässä” . Pihalle oli pystytetty iso teltta hääväelle, joskin aurinkoinen sää piti väen nurmikolla karkeloimassa.

Huvilaelämä olennainen osa Uudenkaupungin viehätystä

Nykyään pidetään itsestään selvänä, että Uudessakaupungissa Pakkahuoneella ja kaupungin keskustan liikkeissä parveilee kesäasukkaita. Olisihan kaupunki muutoin varsin unelias kuten talviaikana. Alkuaikojen huvila-asukkaat olivat kaupungissa talvisin asuvia varakkaita porvareita ja varustamojen johtohenkilöitä. Muualla asuvat tulivat vähitellen näkyviksi kaupungin kesässä ja varsinkin veneilyn kasvun räjähtäessa vuosituhannen vaihteessa matkailijamäärät kasvoivat. Kuitenkin uskolliset huvila-ja mökkiasukkaat ovat he, jotka muistuttavat Uuttakaupunkia sen vankoista juurista huvilakaudella. Turun Ruissalon huvilat saattavat näyttää komeammilta, mutta kaikilla vanhoilla rakennuksilla on meille paljon kerrottavaa: minkälaiset ihmiset niitä aikoinaan asuttivat ja mitä vanhojen seinien sisällä ja pihamailla on kesäisin tehty.

Tarinan on kirjoittanut Heikki Rautvuori

Teemat

Be First to Comment

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *